Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
210
ran, näissä puuhissa ollessani, lähetin Perjan-
tain merenrannalle katsomaan, olisiko siellä kilpi-
konnia, joita tavallisesti saimme viikossa yhden.
Hi kulunut kuin tuokion verran, niin näen hänen
juoksevan hirmuista vauhtia takaisin, heilahtavan
vallin yli ja rientävän minun luokseni. En ennät-
tänyt kysyä syytäkään miehen hätään, kun hän
jo huudahti:
— Master, master! Voi suru! Voi hirmu!
— Mikäs nyt, Perjantai?
— Toola, toola yks, kaks, kolm kanotti, yks,
kaks, kolm.
Luulin hänen tarkoittavan kuutta, mutta lä-
hemmin kyseltyäni, sain tietää hänen nähneen
vain kolme.
— Niitäkös sinä noin pahasti säikähdit?
Koetin rauhoittaa häntä, minkä osasin, mutia
mies parka oli aivan suunniltaan. Hän ei kaike-
tikaan kyennyt muuta ajattelemaan kuin ottä
viholliset ovat tulleet häntä hakemaan. Nyt ne
saavat hänet kiinni ja tappavat ja syövät. Minä
koetin rauhoittaa häntä kaikin tavoin. Selitin
hänelle, että olenhan minä yhtä suuressa vaarassa
kuin hänkin: jos ne hänet surmaavat, niin eivät-
hän no minuakaan henkiin jätä.
— Mutta — lisäsin minä — meidän täytyy
ruvota taistelemaan heidän kanssaan. Osaatkos
taistella, Perjantai?
— Kyllä minä ampu, — vastasi hän, — mutta
ne on ole niin hirmun moni.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
