Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 7. Jason-laivalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
140
JASON-LAIVALLA.
kykyämme äärimmäisyyteen saakka saadaksemme jotakin rehun
sijaan. Me annoimme sille sen vuoksi raakaa hylkeenlihaa!
sitä se soikin jonkun aikaa, vaan lopuksi kyllästyi siihen; me
sitte kuivasimme sille lihan, vaan sama juttu. Sen jälkeen se
sai jääkyyhkysiä ja niitä se soikin muutamia päiviä. Sittemmin
kokosimme sille liekoja, joita suurissa määrin oli meressä, ja
muuatta lajia se söi hyvin halulla.
Tällä tavoin elätimme sitä pitkät ajat. Se näytti laivalla
viihtyvän varsin hyvin ja siitä tuli kelpo merimies. Elokuun
9 p:nä oli sitte retkikunnan surupäivä. Meillä ei enään ollut
sille mitään sellaista antaa, jota se olisi syönyt ja se piti ampua.
Tuntui siltä kuin olisimme menettäneet ystävän, me pidimme
kaikki siitä. Ainoa hyöty siitä meille oli, että saimme siitä
hyvänmakuisen paistin ja yksi sen reisiä seurasi meitä vielä
ajojäissä ollessamme, sitte kun olimme jättäneet Jasonin.
Hyvä esimerkki ilman puhtaudesta täällä pohjoisessa on
se, että tuollainen liha voi pitkän aikaa riippua rigissä
pilautu-matta. Täällä ei ole mitään basilleja, ja siitä seuraa, että
minkäänlaista mätänemistä ei voi syntyä, jollei se tule laivalla
olevasta, kotoa kulkeutuneesta liasta.
Ennakkoluulot joidenkuiden aineiden nauttimisesta ovat
joskus suorastaan hassunkurisia. Tästä sain tässä tilaisuudessa
loistavia esimerkkejä. Kun hevonen oli ammuttu ja paloteltu
kaikkien teurastustaiteen sääntöjen mukaisesti, tuli laivaan
muuan norjalais-amerikkalainen »Yank», joksi häntä laivassa
sanottiin, ja kysyi, voisiko hän saada vähän lihaa. Hän sai niin
paljo kuin halusi ja hän leikkasi muutamia pieniä paloja, jotka
söi raakoina. Vaan tämä viaton ja luonnollinen teko synnytti
kauhua ja vastenmielisyyttä, jota oli ihan hassu nähdä.
Kun me teurastetusta eläimestä saimme paljoa enemmän
lihaa, kuin retkikunta tarvitsi, tarjosin minä laivan väestölle
sitä, vaan ei yksikään tahtonut hitustakaan, kun se oli hevosen
lihaa. Vähän jälemmin tuli muuan ja kysyi saisiko hän sen,
mikä jää, suolataksensa sen. Minusta oli hauska, kun oli edes
yksi järkevä ihminen, ja minä kysyin häneltä, eikö hän
tahtoisi vähän syödäkseen tuoreenakin, sillä tuoreena se paraalta
maistuu. Paljo mahdollista, vastasi hän, vaan minun ei pitänyt
luullakaan, että hän olisi sellainen sika; ei, hän tahtoi vain
suolata kotia porsaalle.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
