Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Täysissä tamineissa ja uljaalla mielellä seisoimme
valmiina lähtemään Oravalasta. Aamuhuudossa ei
ollut ketään ilmoitettu sairaaksi, vaikka eilispäivänä
olikin kärsitty sadetta, märkiä polkuja ja ponnistuksia.
Riittävä yölepo oli vahvistanut voimia, aurinko
taas paistoi lämpöisesti ja kirkkaasti, virkistäen
mieliä. Yhdekskertaisella hurraa-hundolla, joka oli
tavallinen tunnussanamme, kiitettiin nautitusta
vierasvaraisuudesta, ja joukko läksi liikkeelle.
Pahin osa matkasta oli nyt suoritettu. Yhteisissä
iloissa ja vaivoissa olivat kaikki joukon ainekset,
suuret ja pienet, opettajat ja oppilaat, lähentyneet
toisiansa, kokonaisuus oli täydellinen; ei enää kuulunut
ensi päivinä usein lausuttua kysymystä »onko se tai
se mukana», nyt jo tiedettiin, ketä kumppaneja oli
seurassa, ja yhä vaihtelevissa ryhmissä kulki joukko
edelleen, puoluejakoa ei näkynyt, siinä oli vain yksi
suuri kumppanijoukko kävelyllä. Mieliala lakkaamatta
vilkastui. Milloin pääsi vallaton iloisuus voitolle,
milloin taas vakavampi ja syvällisempi tunne;
ainoastaan untelolle välinpitämättömyydelle ei ollut
sijaa. Ei edes täysien ja kuumain rautatievaunujen
ilmakaan, joka muuten ei suinkaan ole vilkastuttava,
nyt saanut tukeutetuksi iloisuutta, kuin Savon radalta
Harjun asemalta vierimme etelää kohti Inkeroisiin.
Iloinen laulu kaikui vaunuista niin voimakkaasti ja
vakunttavasti, että mistään vastaväitteistä ei voinut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
