Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
59
neeseen en jaksanut nousta. Lopulta sain kuitenkin toisen jalkani
viskatuksi reen laidalle ja siitä vähitellen kiskoin itseni ylös. Siinä nyt
istuin, mutta olin kylmästä niin jäykkä, että melominen tuntui
vaikealta. Ei myöskään ollut helppoa soutaa kahta alusta. Vedin airoilla
muutaman kerran ensin toiselta puolelta ja sitten astuin toiseen
kajakkiin soutaakseni siltäkin puolelta. Jos olisin voinut erottaa kajakit,
soutaa toista ja hinata perässä toista, hiin olisi kaikki käynyt helposti.
Mutta sitä en uskaltanut tehdä, sillä ennenkuin olisin saanut kajakit
eroitetuksi, olisin kangistunut jäykäksi. Lämpimikseni soudin voimaini
takaa. Luulin kylmän tehneen minut tunnottomaksi, mutta kun
tuulenpuuska tuli seisoessani ohut, märkä villapaita ylläni, tunkeutui
se jäätävänä läpi ruumiin. Minua värisytti ja hampaat kalisivat
suussa. Soutaminen onnistui kuitenkin, ja lämpimän varmaan saisin,
kunhan vain pääsisin jäälle. Kajakkien edessä uiskenteli kaksi ruokkia.
Ajatus saada illalliseksi linnunpaistia oli liian houkutteleva, varsinkin
kun ruokatavarat olivat vähissä. Otin pyssyni ja ammuin ne yhdellä
laukauksella. Johansen kertoi minulle jäljestäpäin, että hän
laukauksen kuultuaan oli säikähtänyt pahasti, luullen jonkun onnettomuuden
tapahtuneen. Hän ei voinut ymmärtää, mitä minä puuhailin. Kun
hän näki minun soutavan ja nostavan ylös kaksi lintua, luuli hän
minun menettäneen järkeni. Lopulta pääsin jään reunalle, mutta virta
oli vienyt minut pitkän matkan päähän maihinnousupaikaltamme.
Johansen tuli pitkin jäänreunaa, hyppäsi kajakkiin vierelleni, ja pian
olimme soutaneet vanhalle paikallemme. Olin perin näännyksissä
ja töin tuskin pääsin jäälle. Minun oli vaikea pysyä pystyssä, mutta
siinä seistessäni väristen ja tutisten, riisui Johansen yltäni märät
vaatteeni ja antoi minulle kuivat sijaan. Hän levitti jäälle makuusäkin,
jonka sisään kietouduin oikein huolellisesti. Sitten peitti Johansen
minut purjeella ja kaikella, mitä hän löysi, suojatakseen minua kylmältä.
Kauan makasin vilusta väristen, mutta vähitellen palasi lämpö
ruumiiseeni. Jalkani olivat yhä tunnottomat kuin jääpuikot, mutta ne
olivatkin olleet alastomina vedessä. Sillä aikaa kun Johansen pystytti
teltan ja valmisti illallisen ampumistani linnuista, nukahdin. Hän
antoi minun rauhassa nukkua. Herätessäni oli illallinen ollut kauan
aikaa valmiina ja kiehui hiljaa poristen tulella. Ruokit ja kuuma keitto
karkoittivat uintiretkelläni saamani viimeisetkin vaivat. Vaatteeni
riippuivat yön ulkona ja olivat seuraavana päivänä melkein kuivat.
Seuraavana aamuna (maanantaina, kesäkuun 15 p:nä) kello puoii
kaksi lähdimme jatkamaan matkaamme tyynen, kauniin sään
vallitessa. Näimme lukemattomia mursuja. Edellisenä päivänä olivat ne
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
