Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
26
lännessäkin. Ei ole mitään tavatonta että asiamiehet, joilla on
varsinaiset konttorit kaupungeissa ja jotka pestaavat työmiehiä yhdelle
tai toiselle tehtaalle, rautatielle, tierakennukselle taikka muulle,
lupaavat vasta tulleille siirtolaisille määrätyn, kauniinkin päiväpalkan ja
sitten lähettävät heidät ulos johonkin työpaikkaan, jossa he
raadel-tuaan ja kuluttuaan pari viikkoa eivät saa niin mitään taikka ainakin
hyvin vähäsen. Runnereja ovat ilman poikkeuksetta aina ne, jotka
ensiksi narraavat siirtolaisen semmoiseen konttoriin, lupaamalla
runsaat paiväpalkat ja muutenkin hyvät ehdot. Konttorissa ilmestyy
runneri sitten tavallisesti tulkkina, valehdellen mitä mielii
siirtolaiselle, joka tietysti ei häntä tunne eikä koskaan perästäpäin saa
hänestä kiinni, Konttorin-johtaja, tuo varsinainen asiamies ja pää varas,
antaa siirtolaiselle paperin, jossa on työpaikan adressi ja muutamat
epäselväs i kirjoitetut numerot; ja siirtolainen saa maksaa dollarin
pari hänen vaivastaan. Niin pian kun riittävä joukko työmiehiä on
saatu kokoon, viedään heidät rautatielle, ja he matkustavat paikalle,
jossa heidän on työskenteleminen. Nevvyorkissa hyvin usein kaupungin
lähiseudussa olevat tiilitehtaat tällä tavoin hankkivat itselleen
työmiehiä, ja senpätähden saatamme käyttää semmoista esimerkkinä.
Sinne saavuttuaan pannaan tulokkaat heti työhön ja saavat
johtajakseen miehen, joka ei ymmärrä sanaakaan heidän kielestään.
Työnantaja pitää huolen heidän ruoastansa, joka ei suinkaan ole paraliinta
laatua, ja kortterista, joka tavallisesti on vielä huonompi. Kun viikon
päivät ovat menneet äärettömän raskaassa työssä, pyytää työmies
tavallisesti palkkansa, mutta hänelle vastataan silloin että palkat
maksetaan aina kahden viikon mentyä, ja useimmiten tyytyy pahaa
aavistamaton työmies parka Biihen, toivoen silloin saavansa kylliksi
päästäkseen pois tuosta ikävästä paikasta. Mutta kahden viikon
kuluttua ja maksupäivän tullen hän ei saa mitään muuta kuin
jonkunmoisen laskun, jossa hänen työpalkkansa on määriteltynä puoleksi —
ja sitäkin pienemmäksi — siitä mitä hänelle luvattiin, mutta hänen
velkansa ruoasta ja asunnosta kahta vertaa suuremmaksi kuin mitä
nämä muuten maksavat, samalla kun sen ohessa kustannus hänen
matkastaan työpaikalle nousee pariin dollariin, vaikka se itse teossa
on maksanut ainoastaan muutaman centin. Hyvin usein on lopputulos
suorituksesta se, että työmies on muutaman dollarin työnantajalle
velkaa ja saa sentähden orjailla hänen palveluksessaan pari viikkoa
lisäksi eli seuraavaan suorituspäivään, ja jos kaikkein paraiininasti
käy, hän ei tosin mitään saa, mutta pääsee kuitenkin lähteinään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
