Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
pettäjiksi — aikansa uhranneen hyväksi muillen
muka muullaisillen, viellen varsin vierahallen, ja josta
meillä ei ouk apua mitään; niin — jos eivät muut
Suomalaiset, niin toki myö Hämäläiset osottaisimme
kiitollisuuttamme niillen, jotk’eivät ouk halpaksikaan
kahtona meitäkin mielitellä; ja päätimme
muisti-rahoilla merkitteä kolmet meijän Suomen miestä,
meijän paria immat papitki, Teijät, v. Beckerin ja
Lönnrotin. Mutta koska Pamppalainen, jota
laitettiin kaupuntiin, varsin tästä neuvoittelemaan, kehnosti
käytti käskyämme, ajoi huonosti asian—ja vielä sanoi
ieijän sanoneen semmoisia rahoja ei käyvän tekeminen
ilman Esivallan luvatak, eikä siitä olevan meillen
toivoakaan— niin arveltiin jo monesta pitäjästä, ei
ainoastaan tästä Hämeestä, mutta myöskin Pohjanmaalta,
maalta Turun ja Viipurinki, kirjuttamaan
Päämiehelle Hallituksessamme (j°Pa nimenki nimitti)
lu-poa muka pyyteäkscmme. Ei hään toki tuota oisi
meiltä kieltänyt! Olenpa minä ennenkin hänelle»
kirjuittanut, ja vastauksen häneltäkin saanut. Ja kuin
Pamppalainen sanoi teijän vielä sitäkin sanoneen,
tämmöisestä laitoksestamme ei olevan niin mitään,
ellei se ole lähtenyt koko maakunnan yhteisestä
puolesta — sillä saattaisihan aina muutamia talonpoikia
villitetyiksi mihin tahtoo, — niin päätimme,
te-häksemme tätä yhteiseksi yritökseksi, sillä että
jokainen ainoasti piti antamaan 40 kopeekkoa; ja
piti se siittenkin meiltä syntymän; sillä olen hyvin
tuttu ci ainoastaan Pohjalaisten kanssa, jotka kaiket
talvet käyvät minun luonaini, pellavia ja liinoja
ostamassa, mutta myös Turun ja Wiipurin puolla,
kuhun ite, joka talvi, kaupaksi kuletan näitä
pellaviani; ja tiijän hyvinki — mitä öisin heilien sanonut,
sen oisivat tehneetkin. Kuitenkin emme tahtona,
ilman teijän kysclemätäk tähän puuttua, koska olitte
tätä niin kovasti kieltänyt ja epustellut.
Mitäpä minä muuta taisin tähän sanoa, kuin
koska Pamppalainen ei mulle muusta puhunut kuin
ainoasti minusta, niin en myös muustakaan taitanut
hänelle vastata. Sillä mitä muillen aivotten—en
ta-hok, enkä taijak, kielteä, eikä käskeä: tehkee tätä
miten tahotten! Vaan sen sanon vielä nytkin, (ja
ymmärrätten työ sen itekkin) että jos olisikkin
ennen käynyt mitenkuten tekeminen, niin ei tuo nyt
eneän käyk, minun kerran täältä käytyäni; sillä
arvattavahan tuo oisi, ei yhönkään uskovan tämän
lähteneen teijän päästä, vaan sanoisivat ja luulisivat
minun teijät tähän yllyttäneen ja houkuttaneen; joka
olisi mulle ainoasti häpiäksi, vaan ei kunniaksi.
Tätäkin hyö kaikki hyvin kyllä hoksaisivat; ja
sanoivatkin heittävänsä asiansa sillään.
Mutta koska oletten kerran nivoneet osottoo
mullen kunnianne, niin se onki jo — kuin olisilten
sen tehnyt; ja kostoksi tästä — annan minäkin nyt,
tässä, sen teillen..
Suomalaisuus Wen&låisessäkin
sotamiehesså.
Uusikirkon Rovasti Wirenius, täällä käyvessänsS, jo
neljä vuotta siitten, tultuansa Porvon sinä vuonna
pietystä papis-kokouksesta, puhui meillen
seuravai-sesta tapauksesta.
Kuin huuto-kaupalla vuonna 1S35 Wiipurissa
pois-myötiin Rovasti Peinziuksen jälellen-jäännyttä
omaisuutta, niin oli tähän yhtynyt, muihenkin ostajoihen
joukossa, muuanki Wenäläisen sotamies, joka ei muuta
ostanutkaan kuin hevoisen ja yhet rattaat, eli
kärryt, joilla hään oli jo auksionista pois-lähtemässä,
kuin hään, juuri pois-männessään, sattui ovesta
näkemään, muuan toisessakin kammarissa, suuren
joukon kirjoja. Niin kysyi, tokko niitäkin piti tässä
poisi-myötämän ? Saatuaan tätä kuullaksensa, kyseli
vielä, josko siellä joukossa löytyi suomalaisiakin
kirjoja? Kuin sai kuulla semmoisiakin tässä löytyvän,
niin eipä mies männytkään. Hään jäi tähän
outta-maan aina loppuhun asti, ja koska kirjat myötiin
viho-viimeiseks^ niin häänkin jäi kököttämään
kau-vemmin kuin moni muu. Koska nyt tuli kirjainki
myönti, niin mikä vaan suomalainen kirja oli —
niin ei yksikään männyt niin korkeiseen huutoon
kuin tämä Wenäjän sotamies. Sillä tavalla oli hään
jo ostanut itelleen Suomalaisen Pipelin,
Uusi-Testamentin, Virsikirjan, ja montaik muutakin suomalaista
kirjoa, joista hään oli monestakin saanut maksaa
hyvänkin hinnan, koska moni koiransilmä, nähtyänsä
tämän hänen osto-innonsa, olT vielä pilallaan
kalliiksi näitä hänellen koroittanut. Kuin tämmöinen
merkillinen käytös oiivoistutli koko osto-rahvaan,
niin muuan Upsieri kysyi häneltä jos hänellä oli
tahoakin kaikkia maksamaan mitä oli huutanut?
Jiest! sanoi Wenäläinen, ja kohotti raha-kätkönsä ylös
Iakkaristaan. No taijatkos siitten Suomea ies lukea ?
kysyi taas herra. Nieet! sanoi siihen Wenäläinen.
Nytpä rupeisi jo yksi ja toinen kyselemään häneltä
minkä tähen hään siitten niitä osti?
Olen jo palvellut ulos aikani, sanoi hään, ja
tufen nyt Suomesta, lähteäkseni kotimaahani
synkkähän Wenäjäsehen; senki vuoksi ostin mulle hevoisen
ja kärryt. En kyllä taijak ite tätä kieltä lukea,
enkä ymmärräk; vaan olen Suomesta nainnt, ja
minun vaimoni on hyvin kirjoihin taitava, ja lukoo
niitä mielellään. Syntymä-maahani kerran palattuani,
on hään harvoin kyllä, tuskin eneän millonkaan,
ketään maamiehistänsä tapaava, kuitenkin soisin minä
mielellään hänen aina, vieläik v&stakinpäin, mallissansa
pitävän oman kielensä ja Jumalan-palvelluksensa.
Hänen mielen nouteeksi, päätin tässä ostoa^
huvitoksek-sensa, kaikkia niitä suomalaisia kirjoja, joita minun
vähät varani käypi lunastaminen. Niinpä ajatteli
tämä alhainen ja yksitoikkonen Wenäläinen, ja hänen
aatoksensa oli niin kaunis ja mieli-armas kuin hänen
käytöksensäkin. Miten ylhäinen ajattelee, ei tunnetak,
koska hään ei ouk käytöksillään sitä toistanut.
So-tamiesipä piti sanansakin. Hään huuvoillaan osti
kaikki Rovasti Pcinzius vainajan suomalaiset lur-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
