- Project Runeberg -  Sumalaisen Taiteen Historia Pääpiirteissään /
2

(1891) Author: Eliel Aspelin-Haapkylä
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

o

Johdanto.

vattavasti epäjumalan kuvaa tavoitteleva kasvojen haamu1). Näissä
harvinaisissa ilmiöissä luulee muinaistutkimus näkevänsä vaikutusta permalaisen
pronssikauden teoksista. Mitä pronssikauden ja varhemman
rautakauden tuotteita on maamme povesta poimittu, ovat ne joko suorastaan
skandinavilaisia taikka skandinavilaisen vaikutuksen alla syntyneitä, niin ettei
niissä ole havaittavana itsenäisiä suomalaisia muotoja tahi koriste-aiheita.
Tämä seikka muiden muassa todistaneekin, ettei senaikuiset Suomen asukkaat
olleet enemmän suomalaisia kuin tiettävästi kivikaudenkaan. Sitä vastoin on
myöhemmän rautakauden löytöjen suomalaisuus epäilemätön. Ne
edustavat sitä sivistyksen kantaa, jolle suomalaiset olivat saapuneet pakanuuden
loppuaikoina, ja joka myöskin kuvastuu kansanrunoudessamme. Valitettavasti
emme uskalla historian arvoisina pitää runojemme sisältämiä viittauksia
korkeampaan taiteelliseen tuotantoon; kertomukset eläväin kuvilla koristetuista
aseista samoin kuin Ilmarisen kultaneidosta lienevät arvattavasti joko
myöhempiä lisiä tai muualta saatuja. Täysin luotettavia tietoja antavat meille
yksistään hautalöydöt. Niihin perustetun tutkimuksen tulokset tosin eivät
vielä ole aivan runsaita, mutta kumminkin siksi riittäviä, että tiedämme
esi-isäimme silloin harjoittaneen teollisuutta, jonka tuotteilta vaadittiin ei
ainoastaan yksinkertaista tarpeen, vaan myöskin alkavan kauneudenaistin
tyydyttämistä. Siten on tavattu somasti koristettuja keihäitä, miekkoja,
vaski-helaisilla varsilla ja tupeilla varustettuja puukkoja, kaula- ja rannerenkaita,
monenmuotoisia solkia, sormuksia y. m. Näissä esineissä esiintyvät
koristeaiheet ovat joko suora- tahi suikeroviivaisia taikka myöskin eläinmailmasta
otettuja. Viime mainittu aiheryhmä, johon kuuluvat koristuksissa nähtävät
hanhenhaamut, linnun- ja hevosenpäät sekä ratsastajan kuvat, lienee samoin
kuin yhdenlaiset kivikauden muodotkin paremmin idästä päin kotoisin,
suikero-viivaiset koristeet jälleen ovat epäilemättä germanilaista alkuperää, vaikka
niitä kyllä on itsenäisesti ja huomattavalla taidolla käytetty uusiin tarpeisiin
(esim. puukon tuppien koristamiseksi); ensin mainittu aiheryhmä näyttää sitä
vastoin olevan Suomen suvun alkuperäisintä omaisuutta. Suoraviivaisia
koristeita, vinkkuraviivoja, kolmikulmikkaita y. m. tavataan muutoin vähemmän
mitalliteoksissa kuin haudoista saaduissa kangasnäytteissä; niiden kuosit ovat
aivan säännöllisesti suoraviivaisia. Ja juuri näitä suoraviivaisia kuosia ovat
suomalaiset ja suomensukuiset kansat ei ainoastaan yhä edelleen säilyttäneet,
vaan myöskin ihmeteltävällä kekseliäisyydellä kutomis- ja ompelutaidon alalla
kehittäneet. Vieraatkin tutkijat myöntävät slavilaisten Venäjällä anastaneen
runsaan osan tätä suomalaisten kuosien rikkautta 2), ja kun kansatieteellinen
tutkimus nykyaikana on alkanut niitä kerätä, niin on huomattu, että ainakin
tällä, totta kyllä varsinaisen taiteen syrjässä olevalla teollisuuden alalla
Suomen suku on osottanut jossakin määrin kansanrunoutemme viljavuuteen
verrattavaa muoto- ja väriaistin virkeyttä. Sen sijaan näyttää kansamme
vähitellen jättäneen siksensä nuo ennen mainitut ulkoapäin saadut koristeaiheet
sekä myöskin olleen kehittämättä niitä kristillisen taiteen koristeaiheita (ristiä,
apilanlehtiä y. m.), joita niinikään havaitaan myöhemmän rautakauden
löydöissä. Kun kristillinen taide varsinaisesti muutti maahan, tuli se
muodoltaan kokonaan kirkollisena eikä siis kansan maallisiin tarpeisiin otollisena.

’) J. R. Aspelin, Suomen asukkaat pakanuuden aikana, Helsingissä
1885, sisältää tietoja ja kuvia näistä ja kohta alempana mainituista muinaisesineistä.
*) Vrt. W. Stassou), L’ornement national russe. Pietarissa 1872.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 01:53:18 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/taiteenhi/0012.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free