Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
46
III Luku. Suomen omatakeisen kehityksen aika. 50
telien sanoa liian varhaiseksi. Kotimainen hallitus ja kansa eivät vielä
olleet sillä kannalla että olisivat toimen kestäessä täysin oivaltaneet sen
merkitystä ja ymmärtäneet käyttää eduksensa sen tarjoamaa tilaisuutta oman
maan kykyjen kehittämiseen. Engelin apumiehinä ja oppilaina voidaan näet
vaan mainita etevänlainen A. F. Granstedt (s. 1799, k. 1849) ja hänen oma
poikansa Kaarle Aleksanteri Engel (k. 1843). Muutoin taukosikin rakennustoimi
pitkäksi ajaksi, sitten kun pääkaupunki oli saanut tärkeimmät julkiset
rakennuksensa valmiiksi. Tosin Helsingin väkiluvun yhä kasvaessa uusia talojakin
rakennettiin, mutta tilaajain puolelta oli käytöllisten tarpeiden
tyydyttäminen kauan aikaa milt’ei ainoa arkkitehdille määrätty ehto. Näin ollen ei
taideyhdistyksen perustamisenkaan jälkeen pitkään aikaan kuulu sanaakaan
rakennustaiteesta, ja vasta v. 1859 ilmaantuu sen näyttelyssä ensikerran
arkkitehtonisia piirustuksia (Aug. Bomanin tekemä ylioppilastalon rakennuksen
ehdotus). Paitse muutamia ulkomaalla opin käyneitä, mutta suurempaan
taiteellisuuteen kehittymättömiä, kotimaisia miehiä esiintyy tähän aikaan useita
ulkomaalaisia toimivina arkkitehteinä Suomessa. Semmoinen oli Kaarle Aksel
Setterberg (s. Tukholmassa 1812, k. 1871), joka on tehnyt nimensä
tunnetuksi uuden Waasan rakentajana. Kun näet kaupunki v. 1852 tapahtuneen
surkean palon kautta oli milt’ei tykkänään hävinnyt, muutettiin se v. 1862
nykyiselle kauniille paikallensa meren rannalle ja läänin arkkitehtinä sai
Setterberg toimekseen tehdä piirustukset useimpiin sekä julkisiin että yksityisiin
rakennuksiin. Edellisistä ovat tärkeimmät tiilikarvalle jätetyt kaupungin
kirkko ja „residensi" s. o. hovioikeutta, lääninvirastoa ja pankin konttoria
varten tehty rakennus. Molemmissa on arkkitehti noudattanut englantilaisia,
keskiaikaistyylisiä esikuvia.
Suomen valtiollisen elämän uudestaansyntymis-ajalle oli suotu luoda
intoa rakennustaiteenkin harrastukseen. Uusi aika synnytti näet uusia
valtiollisia ja yhteiskunnallisia tarpeita, joita tämän taiteen tuli tyydyttää, ja
samalla myöskin yhä useampi suomalainen nuorukainen antautui sen
harjoittamiseen. Ensiksi oli vielä välttämätöntä etsiä opetusta ulkomailla, mutta
1870-luvun alusta alkaen tarjoaa silloin perustettu polyteknillinen opisto
tyydyttävää tieteellistä ja taiteellista perustusta rakennustaiteessa. Sen jälkeen
onkin meillä kasvatettu maan oloihin nähden lukuisa joukko arkkitehtiä, niin
ettei silläkään alalla enään tarvita ulkomaalaisten apua, johon liian kauan,
viimejaksolla 1880-lukuun saakka, toimeen panemalla yleiseuroopalaisia
kilpailuja, on turvattu.
Ensimäiset tämän aikakauden mainittavista rakennuksista olivat vielä
vanhempain tekemiä. Niin Ritarihuone ja Uusi Teaatteri, molemmat Theodor
Chiewitz’in (s. Tukholmassa 1815, k. Helsingissä 1862) piirustusten mukaan,
sekä myöskin tarkoitukseltaan ihka uusi ja siis itsenäisesti sommiteltu, mutta
raskasluonteinen Ylioppilastalo, jonka rakentaja oli A. Hampus Dalström (s.
Helsingissä 1829, k. 1882). 1870-luvun alkupuolelta aina seuraavan kymmenluvun
keskelle tuli aimo osa tärkeitä tehtäviä Frans Anatölius Sjöströmin (s.
Turussa 1840, k. Rönnskärin saaressa lähellä Helsinkiä 1885) suoritettavaksi.
Tämä oli nerokas taiteilija ja alallaan tähän saakka etevin Suomessa
syntynyt mies. Oltuaan Chiewitz’in oppilaana kävi hän vuosina 1861 — 68
Tukholman taideakatemiassa tullen läheisiin suhteisiin opettajansa F. W.
Scho-landerin kanssa, jonka hienoaistinen taiteellisuus oli aivan Sjöströmin luonteen
mukainen. Akatemian suuri kultamitali saaliinaan matkusteli sitten nuori
arkkitehti, joka myöskin oli kelpo akvarellisti, neljättä vuotta ulkomailla, v.
1873 lopullisesti kotiutuakseen. Samana vuonna rupesi hän vaikuttamaan
rakennustaiteen opettajana polyteknisessä opistossa, jolla siten oli onni tässä
aineessa saada palvelukseensa mies, joka osasi oppilaihinsa istuttaa rak-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
