- Project Runeberg -  Sumalaisen Taiteen Historia Pääpiirteissään /
73

(1891) Author: Eliel Aspelin-Haapkylä
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

3. .Maalaustaide.

73

hyvin lahjakas, mutta hidasluontoinen henkilö. Tämän ajan maalauksia ovat
suuri alttaritaulu „Kristus Getsemanessa" (Jaakimvaaran kirkossa), F.
Cygnaeuksen muotokuva (yliopiston oma) sekä „Hagar ja Ismael erämaassa"
(1858, taideyhdistyksen kokoelmassa). Palattuansa kotimaahan asettui hän
Helsinkiin, jossa enemmiten maalasi sekä tekotavan että luonteenkäsityksen
puolesta osaksi sangen eteviä muotokuvia, niinkuin paroni R. Munckin, kreivi
A. Armfeltin ja kenties vähemmällä menestyksellä J. L. Runebergin (kaikki kolme
Yliopistossa), F. Cygnaeuksen sekä Z. Topeliuksen (Ylioppilastalossa) y. m.
V. 1862 hän lähti Parisiin, jonka matkan kypsynyt hedelmä oli taiteilijan
kaunis ja kiitetty historiamaalaus ,,Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär" (1864,
kuv. 34), ja myöhemmin v. 1879 Miincheniin, missä valmisti kaksi
suurempaa teosta, »Kristuksen kirkastus" (Someron kirkossa) ja „Vallasnainen
menneen vuosisadan puvussa" (taideyhdistyksen kokoelmassa). Tosin ovat
molemmat teokset jääneet viimeistelyä vaille, mutta kumminkin ne osottavat
maalaajassa olleen kehityskykyä silloinkin kuin hautaan hivuttava kivulloisuus
jo oli alkanut. Taiteilijana oli Löfgren haaveksivainen, alati ihanteellisuutta
tähtäävä. Hänen maalauksensa eivät ole piirustukseltaan eivätkä ylimalkaan
teknilliseltä kannalta katsoen nuhteettomia, mutta kun niissä kuvastuu
alkuperäisen taiteilijan omituinen hienotunteinen käsitystapa, on niiden arvo
pysyvää laatua. Vaikutukseltaan taiteen kehitykseen ei Löfgren ole verrattava
Holmbergiin, siksi oli hänen tuotteliaisuutensa liian vähäinen, mutta kuitenkin
on hän omalla alallaan vielä luettava taiteemme tienraivaajain joukkoon, sillä
kaikkine omituisuuksineen oli hän ensimäisiä todellisia taiteilijoita meidän
maassa.

Sitten kun paljon lupaava laatukuvanmaalaajan-alku, R. W. Ekmanin
veljenpoika Kaarle Andreas Ekman (s. Wiipurissa 1833, k. Diisseldorflssa
1855), oli tuskin vuoden oltuaan taideakatemian oppilaana, kuollut, tuli v.
1857 Dusseldorfiin neiti Aleksandra Frosterus, sittemmin rouva Saltin (s.
In-gossa 1837), ruvetakseen myöskin hän laatukuvanmaalaajaksi. Tämä R. "VV.
Ekmanin oppilas antautui Mengelbergin johdannon alaiseksi ja edistyi hyvästi.
Hänen teoksensa taideyhdistyksen kokoelmassa „Venematka kirkkomaalle"
(1861), ,,Äiti nukkuvan lapsensa vuoteen ääressä" (1862) y. m. sitä todistavat,
vaikka niissä enemmän huomaa silloisen koulusuunnan kuin itsenäisen
taiteili-jaluonteen leiman. Mentyänsä v. 1866 naimisiin ja jouduttuaan leskeksi 1873,
on maalaajatar tämän jälkeen ollut opettajana Turun piirustuskoulussa ja
maalannut toistakymmentä alttaritaulua, siis enemmän kuin tiettävästi kukaan
muu paitse R. W. Ekman.

Taideyhdistyksen näyttelyissä 1850-luvulla nähtiin paljon
maisemamaalauksia, mutta melkoinen määrä oli lähtenyt nykyään unohtuneiden
dilettan-tein käsistä. Kaksi naista, Augusta E. Soldan (s. Lappeenrannassa 1826, k.
Sortavalassa 1886) ja U. Viktoria Äberg (s. Loviisassa 1824), tuli kuitenkin
Holmbergin aikana Dusseldorfiin, edellinen v. 1857, jälkimäinen v. 1858. Neiti
Soldan näytteli aikoinaan taideyhdistyksen näyttelyissä monta sekä
suomalaisetta norjalaisaiheista maisemaa, mutta rupesi myöhemmin opettajattareksi.
Sitä vastoin on neiti Äberg pysynyt taiteelle uskollisena, vaikka hän,
ulkomaalla kun asuskelee, on kotimaassa melkein tuntematon. Taideyhdistyksen
kokoelmassa on hänen maalaamansa „Savonlinnan näköala" (1864) ja keis.
palatsissa „Monrepos" (1865).

Tässä on tilaa suotava muutamille taiteilijoille, jotka eivät kehityksen
ja ajan puolesta sovi ennen mainitsemiin suomalaisten taiteilijain pääryhmiin.
Taideyhdistyksen ensimäisissä näyttelyissä herätti Edla Gustava Jansson (s.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 01:53:18 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/taiteenhi/0083.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free