Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - hl ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
lyijyvalkoista, 12 osasta mönjää ja 1 osasta
tärpättiä. H:n laastaria käytetään kankaalle
voideltuna lievän ihoärsytyksen synnyttämiseksi
esim. vanhoissa katarreissa, pistoksissa,
reumaattisissa y. m. kivuissa.
(M. O-B.)
hl = hehtolitra.
Hlavač, Voitĕch (s. 1849), tšek. säveltäjä
ja urkuri; toiminut v:sta 1871 kapellimestarina
Pietarissa ja sen ympäristössä; johtanut v:sta
1888 Pietarin ylioppilasorkesteria ja v:sta 1892
ylioppilaskuoroa. H. on esiintynyt
orkesterinjohtajana useissa suurissa näyttelyissä sekä
Venäjällä että ulkomailla (esim. Pariisissa 1889,
Chicagossa 1893). Vv. 1890-92 hän hallituksen
puolesta tarkasti musiikkiopetusta 300
oppilaitoksessa ja sai aikaan aloitteen
musiikkiopetuksen yleiseksi uudistamiseksi ja järjestämiseksi
valtion oppikouluissa. Tuli 1900 hoviorkesterin
urkuriksi. On säveltänyt lauluja, piano- ja
orkesterikappaleita.
I. K.
Hlávka [hlāfka], Josef (1831-1908), tšek.
lahjoittaja, hankki arkkitehtinä itselleen suuren
omaisuuden ja teki suuria lahjoituksia
tšekkiläisten kansallisia tarkoituksia varten.
Lahjoituksillaan hän perusti myöskin 1890
tšekkiläisen Frans-Josefin tiede- ja taideakatemian, joka
valitsi hänet ensimäiseksi esimiehekseen.
J. J. M.
Hlystit, ven. hurmahenkinen lahko, esiintyvät
ensi kerran 17:nnen vuosis. alkupuoliskolla: sen
perustajana mainitaan eräs Danilo Filippov, joka
1631 tai toisten mukaan 1645 Gorodiuon
vuorella Vladimirin kuvernementissa julisti olevansa
„sebaoth" ja antoi hengenheimolaisten
noudatettavaksi kaksitoista „käskyä". Hlystien
luulon mukaan tämä Filippov nousi taivaaseen 1 p.
tammik. 1700. Hänen jälkeläisekseen tuli Ivan
Suslov. Lahko kasvoi nopeaan, huolimatta siitä,
että heistä kolme 1733 Moskovassa tuomittiin
kuolemaan, ja sen tunnustajia oli tähän aikaan
kaikkialla Keski-Venäjällä. Erittäinkin se levisi
Aleksanteri I:n hallitessa. 1840-luvulla lahkon
pääalueeksi tuli Etelä-Venäjä, varsinkin
Kau-kaasia. Lahkon tunnustajat, „jumalan-ihmiset",
ovat saaneet hlystien eli „ruoskijain" nimen
ehkä siitä, että jokainen heistä kokouksissa,
joissa lankeavat loveen, lyö edessään polvistuvaa.
Heidän oppinsa pääkohtia ou että Jumala tulee
lihaksi eli ruumistuu ihmisissä, milloin sen vain
katsoo tarpeelliseksi tai milloin ihmisen
siveellinen ansio siihen antaa aihetta: toisissa, kuten
Danilo Filipovissa Jumala ruumistuu isänä,
toisissa Kristuksena, useimmissa pyhänä henkenä.
Kristuksen henki siirtyy ihmiseen, josta on
tuleva hänen lihallinen poikansa, pitkällisen
harjoituksen ja lihankidutuksen jälkeen. Siten voi
yht’aikaa ilmaantua useampia Kristuksia;
kummallisilla keinoilla otetaan sitten selvä, kuka
heistä on suurin. Kristuksen ihmeet käsitetään
kuvallisesti, samoinkuin hänen
ylösnousemisensa-kin. Uudessa testamentissa ilmoitetulla
Kristuksen opilla oli velvoittava merkitys vain sille
ajalle, jolloin Kristus eli. Nyt on ihmisten
elettävä sen opetuksen mukaan, jonka tämän ajan
„kristukset" ja profeetat ovat pyhän hengen
innoittamina ja valaisemina välittömästi saaneet.
Venäjän valtiokirkon oppi on ulkonainen, heidän
omansa taas sisäinen uskonto. Hlystit uskovat
myöskin sielun esiolemukseen ja vaellukseen.
vät osoita Ruisdaelin synkän romanttista
draa-mallisuutta, vaan ovat yksinkertaisempia ja
todellisempia ja esittävät yleensä rauhallisen
idyllimäisiä lehtoja hollantilaiskylien ja talojen
edustalla sekä metsänreunoja puroineen ja
etenkin vesimyllyilleen. Kaunis sommittelu,
valo-vaikutuksen ja ilmaperspektiivin hienous,
luonnonhavainnon tuoreus ja selvyys ovat hänelle
ominaisia piirteitä. Englannissa ovat H:n
pa-raimmat kuvat, joista kuuluisin on
„Middelhar-uisin saarnikuja" (Lontoon Kansallisgalkssa).
[Michel, „H. et les pavsagistes de son temps en
Hollande" (1890).] ’ E. R-r.
Hobbes [hohzj, Thomas (1588-1679), engl.
filosofi, matkusteli ja oleskeli paljon Euroopan
mannermaalla, aina v:sta 1610 alk.; muutti 1640,
Kuumis on kaiken pahan alku, sen tarpeet
ovat kuoletettavat, jotta henki, hyvän alku,
pääsisi oikeuksiinsa. Antaen myöten lihalle
Aatami lankesi syntiin solmiessaan avioliiton.
Siksi on yhteiskunnallinen avioliitto pahasta,
siksi ei tarvitse kunnioittaa vanhempiaankaan.
Sen sijaan he puhuvat „henkisestä" avioliitosta,
joka ainakin siellä täällä on vienyt heidän
siveelliset käsitteensä aivan eksyksiin. J. J. M.
Hmelnitskij, Bogdan ks. Chmielnicki.
H-moll, sävellaji, jonka
perussävelenä on h,
perus-sointuna h d fis ja
etu-merkintönä kaksi ff:iä.
I. K.
Hoangho ks. H v a n g h o.
Hobart [houbätj (v:een 1881 Hobarttown),
engl.-austr. Tasmanian valtion pääkaupunki,
sijaitsee suurimmillekin merialuksille
liikekelpoi-sen Derwent-joen varrella 22 km sen suusta;
40,326 as. (1907). Erinomainen satama.
Harjoittaa teollisuutta (myllyjä,
kedelmäsäilyketek-taita, parkituslaitoksia, laivanveistämöitä,
rautatehtaita) ja kauppaa. H. on laivayhteydessä
Austraalian, Uuden-Seelannin, Kapinaan ja
Euroopan kanssa. Laivaliike: 356 yht. 050,412
tonnin vetoista alusta (1905). — Perustettu 1804.
TF. S-m.
Hobbema, M e y n d e r t (1638-1709), holl.
taidemaalari. Työskenteli Amsterdamissa, jossa
v:sta-1668 oli tulli- tai veronkantomiehenä.
Otaksuttavasti J. van Ruisdaelin oppilas ja hänen
rinnallaan Hollannin etevimpiä
maisemamaalaa-jia. H:n verraten harvalukuiset maalaukset ei-
Hobbema, Middelharnisin saarnikuja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
