Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II. Vuorien ja hiekka-aavikoitten kautta Jarkent-darjalle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VUORIEN JA HIEKKA-AAVIKOITTEN KAUTTA JARKENT-DARJALLE. II
Irkeschtamin pienen linnoituksen luona kuljemme Venäjän
ja Kiinan rajan yli ja ratsastamme siitä ihanaan poppeli- ja paju-
metsään, jota kasvaa rehevänä Nagara-tjalldi joen rannoilla pysty-
suorien kallioseinien välissä. Siinä suloisessa keitaassa, raittiisti
lorisevien vesien vaiheilla täytyi meidän levätä vuorokausi; päiv:i
on metsikossa viileä ja ihana, yö on juhlallinen kuin kuninkait-
ten hautajaiset, varsinkin kun sattuu niinkuin nyt, että suuria
puuvillakaravaania kulkee ohitse Kaschgarista päin. Sitä makaa
ja kuuntelee selittämättömällä mielihyvällä etäällä kalkattavien
kellojen kumeata kaikua, joka yhä lähenee ja yhä selvempänä
kuuluu korvaan, lyöden vakavasti ja tyynesti niinkuin kameelin
oma, juhlallinen astunta; ja kun katsoo pimeään yöhön, näkee
mahtavia mustia haamuja kulkevan ohi niinkuin kummituksia;
niitten astunta on pehmeä ja kuulumaton, mutta kellot kalahte-
levat jymeästi ja kaiku vastaa samalla tavalla vuoren seinämist::i.
Vuoteellaan vieb kuulee niitten äänen, mutta sitten häipyviit
ne vähitellen etäisten vuorien helmaan. Ehket ymmärrä, kuinka
on mahdollista, että näitten yksitoikkoisten kellojen sointu voi
vaikuttaa minun kuulohermoihini hypnootillisella voimalla, ja
että muisto niistä voi johtaa ajatukseni valoisille ja hauskoille
aloille? Mutta siitä on kaksikymmentä vuotta, kun kuulin sen
ensi kerran , ja siitä saakka on se kaikunut korvissani halki elä-
mäni, niinkuin taikasoitto. Kameelikellojen soidessa olen ratsas-
tanut Bagdadista Kurdistaniin , jolla matkalla araapialaiset kulki-
vat mielestäni liian hitaasti ja minä karkasin heidän seurastaan.
Sillä retkellä otti Aga Muhammed Hassan minut avosylin vastaan
ia antoi minulle rajattoman luottamuksensa vaan siitä syystä, että
olin samaa kansallisuutta kuin Kaarle XII. Kameelikellojen kai-
kuessa olen retkeillyt Khorasanin ja Turkestanin halki ja suun-
nannut matkani Takla-makanin aavikoille, ja siellä ne soittivat
hautajaisiin, sillä koko karavaani, lukuunottamatta itseäni ja
kahta miehistäni, kuoli janoon. Ja kellojen soidessa olen samon-
nut läpi Mongoolian maan ja pohjoisen Kiinan. Kaikkia niit::i
suruja ja iloja, joita pitkillä retkilläni on sattunut, on aina säes-
tänyt sama kajahteleva soitto. Jos joskus hiljaisessa kodissani
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
