Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II. Vuorien ja hiekka-aavikoitten kautta Jarkent-darjalle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VUORIEN JA HIEKKA-AAVIKOITTEN KAUTTA JARKENT-DARJALLE. I 5
hän aatteestaan ja määräyksestään minä olin saanut vartiomie-
heni. Eikä heidän matkansa saisi minulle maksaa yhtään äyriä,
niin oli heidän ylin herransa määrännyt. He saivat nostaa
palkkansa kotiin palattuaan, heillä oli omat hevoset ja satulat,
sekä kumpaisellakin Venäjän sotajoukossa nykyään käytetty uusi
repeterikivääri ja tarpeeksi ampumavaroja.
Päivä oli paahtavan kuuma, kun raskas matkueemme lähti
Hiekka-portin kautta Kaschgarin muurien sisästä ulos. Paksuja,
mustia sadepilven lonkareita purjehtii vuorilta alas, tulee äkki-
näinen tuulen puuskaus, sitten toinen, hieno pöly lentää maan-
tietä pitkin kuin pyrstötähti, ja raju-ilma puhkeaa myllertämään
hurjalla voimallaan. Loistavat salamat halkovat häikäisevän kirk-
kaina, monikoukkuisina mustaa taivasta, ukkonen jyrähtelee huu-
maavalla räiskeellä, vettä putoaa paksulta kuin seivästä maahan
ja muutaman minuutin kuluttua ovat kaikki paikat muuttuneet
yhdeksi ainoaksi savivelliksi. Hevoset ja miehet, kameelit ja
kuormat ovat likomärkiä, vettä valuu joka vaatteen poimusta,
sitä on saappaat ja joka kohta täynnä. Tie muuttuu limaskai-
seksi ja liukkaaksi, ja kameelit pehmeillä, tasaisilla jalkapohjil-
laan eivät tahdo pysyä siinä pystyssä. Niitä liukahtaa kumoon
milloin yksi, milloin toinen, kuormineen päivineen, niin että
mäki mäiskähtää. Siinä juostaan ja huudetaan sikin sokin, ja
kun kameeli vihdoin on saatu jaloilleen taas, on koko hänen
toinen kylkensä paksun, keltaisen liejun peittämänä. Sen kyllä
sadevesi piankin huuhtoisi pois, mutta ennenkuin se on ehtinyt
tapahtua, tekee tuo mahtava eläin uuden kuperkeikan.
Ukkonen mennä jyristää pois tasangon yli niinkuin jätti-
läistykistö. Oli niinkuin taivas olisi tahtonut jymähtävällä ka-
nuunan laukauksella tervehtää meidän lähtöämme tuhansiin tun-
temattomiin vaaroihin ja huomauttaa meille, ettei täällä maail-
massa rankaisematta astuskella palmujen siimeksessä – ei, kuin
piilipajujen ja poppelien alla ltäturkestanissa. Hauska alku, ajat-
telin minä; onneksi olivat valokuvanslevyni ilmaapitävissä laati-
koissa ja kaikki tieteelliset koneeni myöskin hyvin suljettuina.
Muut tavarani olivat vähemmän vedenarkoja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
