Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - III. Laivatelakka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LAIVATELAKKA.
hedelmiä, lampaita ja kanoja varten. Ja niinkuin sievonen maa-
talo kellui se Tarimia pitkin ja pian tottuivat sen asukkaat kat-
selemaan, kuinka rannat liitivät ohi. Kanat antoivat minulle
munia aamiaiseksi, kukko herätti minut päivän työhön ja osoitti
siinä sellaista täsmällisyyttä, kuin olisi ollut koko laivaston yli-
amiraali.
Ennen lähtöämme Lajlikista kutsuimme kaikki lähikylien
etevimmät miehet sekä omat työmiehemme suuremmoisiin kemui-
hin, joissa lampaan lihaa, höyryävää riissipuuroa ja teetå oli
enemmän kuin riittämään saakka. Pimeän tullen ripustettiin
reittien väliin kiinalaisia paperilyhtyjä, ja soittokunta, jossa oli
rumpuja ja jousisoittimia, kaijutti tyyntä, hiljaista iltaa yksitoik-
koisen surumielisesti. Minun mieleeni johdatti tämä itsessäiin
kylläkin miellyttävä musiikki surullisia muistoja. Samat miehet,
rotka nyt istuivat ja jymistivät rumpujaan, olivat neljä vuotta
sitten samalb tavalla juhlineet kunniakseni, kun lähdin silloiselle
kamalalle erämaaretkelleni. Kuinka paljon valoisammat olivat-
kaan nykyiset matkatoiveemme ! Emme ainakaan kuolisi janoon,
sillä öin ja päivin tulisi ajatuksiamme ja puheitamme säestämään
virran kohiseva vesi. Eikä lentohiekka suinkaan tui’isi täyttä-
mään keuhkojamme, vaan me saisimme hengittää Tarimin met-
säisten rantojen raittiisti tuoksuavaa ilmaa.
Tanssijattaret alkoivat nyt lyhtyjen himmC:issä valossa piiri-
tanssin, heilutellen ruumistaan epämiellyttävissä, nykäisevissä
liikkeissä. Htiillä oli päällään pitkät, valkeat liinakauhtanat ja
heidän hiuksensa riippuivat paksuina, mustina palmikkoina. He
huojuivat lyhtyjen keskellä äänettömästi, pitkäveteisesti ja kevyesti,
ja antoivat meille kuvan elämästä, joka on tanssinut ohitsemme,
ennenkuin olemme aavistaneetkaan. Toisinaan näkyi heistä ,·aan
musta varjo, toisinaan olivat he kuin valkeat aaveet, heilutellen
käsivarsiaan; soitto, laulu, tanssi - btoovaista, mutta kuitenkin
ijäti nuorta; päällämme kaareili taivaan mahtava laki kiiluvine täh-
tineen; ei heikoinkaan tuulen henkäys häirinnyt luonnon rauhaa.
Olivatko he kauniita! Tietysti, tanssijattaret ovat aina kau-
niita. Niin luulin ainakin minä, kun näin heidän piirteensä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
