Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - III. Laivatelakka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
30 LAlVATELAKKA.
ja Jolldasch ovat pöytäkumppaniani ja katselevat jännityksellä,
pfatään kallistellen minun rajatonta ruokahaluani. Ja kun se on
tullut täytetyksi ja iltasikaari röyhyää hampaissani, tulee heidän
vuoronsa; lihapaloja ja luita tuodaan sisään ja minä pistelen niitä
omakätisesti nälkäisten matkatoverieni kitaan.
Nuotiolla vallitsee ihmeellinen hiljaisuus; se tulee siitä, että
muhamettilaisilla ei ole aikaa turisemaan, he kun yhteisestä ku-
pistaan ahmivat sormin rnuhennusta suuhunsa. He alkavat ate-
riansa »Bismillah rahman errahim ’illa » - Jumalan, vanhurskaan
ja armollisen nimessä, ja kun ovat nousseet syömästä, pyyhkivät
he partaansa, tai sen puutteessa paljasta leukaansa, ja huutavat
yhdestä suusta: »Allabu ekbar» - Jumala on suuri!
Heti illallisen jälkeen asettuvat he levolle, ryömivät mel-
kein ilki alastomina peitteittensä sisään nuotion ympärillä, ja
abavoituneina, vaskenkarvaisina muistuttavat heidän naamansa
nuotion punertavassa valossa intiaaneja, jotka siinä lepäävät päi-
vän ponnistuksista. Kauvan olivat he jo rannalla nukkuneet ja
kuorsata jyristäneet niinkuin joku sabalaitos, kun minä vielä istuin
pöytäni ääressä ja kirjoittelin muistoon päivän tapahtumia. Tel-
tan ovivaate oli auki ja pimeä yö katseli vapaasti minun yksi-
näiseen, kelluvaan majaani. Yön syvää ja juhlallista hiljaisuutta
häiritsee silloin tällöin ainoastaan joku hiekkarepeämä, kun vir-
ran uurtama rantatörmä jossain kohdassa lohkesi veteen. Hytty-
setkin, jotka auringon laskussa olivat tanssineet verenhimoista
tanssiaan, olivat menneet levolle. Virran ucma aukeaa pohjoista
kohti niinkuin leveä katu, ja kuu leikkii hopeasäteineen sen pin-
nalla. En voinut irtautua tästä suurenmoisesta taulusta, vaan
istuin tuntikausia valveilla ja nautin oman rauhoitetun rantani·
lumoovasta hiljaisuudesta; oli kuin rauhan enkeli-·olisi liidellyt
maitten yli tänä ihanana yönä. Jostain kaukaa kuuluu koiran
haukunta, omat koirani alkavat vihaisesti murista, ja heränneenä
syvistä tulevaisuuden mietteistä suljen telttani aukon ja laskeu-
dun levolle. Unen rauhallisuutta lis:isi tieto siitä, että lautallani
olin tiiydessä turvassa skorpiooneilta s~kä muilta maan matelijoilta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
