Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IV. Lumottu metsä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
LUMOTTU METSÄ.
saanut . jäähdyttää ja virvoittaa kuivaa suutaan vesimeloneilla ja
mehukkailla aprikooseilla Biheschtin palmujen varjossa, muha-
mettilaisten paratiisissa!
Ja minä, joka olin ollut alkujuuri kaikkeen siihen kurjuu-
teen, minä istuin nyt terveenä ja reippaana ja muistelin niitä
päiviä niinkuin jotain muutakin ohimenevää tapausta elämässäni.
Voitte ymmärtää, että mietteeni sillä hetkellä olivat vakavat.
Elämässä löytyy arvoituksia, joita ei koskaan voi selittää. Ym-
märsin kyllä, että joku yliluonnollinen, taivaallinen armo oli mi-
nut pelastanut, mutta miksi olivat muut sortuneet, vaikka olivat
viattomia siihen mielettömään retkeen?
Mutta aurinko alenee yhä, kallis aika kuluu ja meidän täy-
tyy heittää uneksiminen. Nyt oli päästävä alas vuoriharjun toista
puolta, missä seinämät olivat pelkkiä äkkijyrkkiä kielekkeitä.
Ainahan sitä jollain tavoin pääsee alaspäin, mutta se oli kumma,
ett’emme taittaneet niskojamme. Me luistimme ja rytyytimme
risaisia kallioita ja laskettelimme aika luikua kuilujen pohjia
soraläjiin - mutta housut ja oma nahkamme siinä olivat aika
pesussa, ja koko lailla ne hankautuivat molemmatkin. Minulla
oli se etu, että laskin viimeisenä, eikä pääni ollut alttiina toisten
kantapäitten irroittamille kiville, mutta niinpä olivatkin toverieni
pääkallot aimo tavalla pehmitettyinä, kun vihdoin päästiin tasa-
semmille maille.
Sitten alkoi loppumaton jalkapatikka jokileidä kohti. Yö
oli jo peittänyt koko maiseman mustaan vaippaansa. Islam Bajta
olin käskenyt pimeän tultua tekemään tulen metsään lähelle
vuorijonon pohjoista päätä. Hetket kuluivat ja turhaan etsi sil-
mämme tuikkivaa tulta. Tottumattomana tällaisiin ponnistuksiin
täytyi minun levätä aina noin kahdentuhannen askeleen päässä
- minä laskin ne, että tietäisin matkan kulun; ja kiihkeästi
odotin aina sitä kohtaa, missä saisin hetkiseksi heittäytyä pitkäl-
leni viileään, yötiseen hiekkaan; olin kauheasti uupunut ja !epä-
sin selälläni ihmetellen väsymättömiä tähtiä.
Vihdoin viimein huomattiin kaukaisen tulen hämärä ka-
jastus. Oletteko koskaan koettaneet kulkea tulta kohti pimeässä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
