Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V. Halki tuntemattoman maan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
HALKI TUNTEMATTOMAN MAAN. 49
valettuna, sillä eivät koko maailman juhlallisuudet olisi saaneet
minua jättämään aukkoa jokikarttaani. Ja rannoilla lenteli pöly-
pilvet ratsujoukkojen hevosten kavioista. Eivät koskaan olleet
Jarkent-darjan sameat laineet nähneet mitään sellaista. Kahdek-
san haukkamiestä ratsasti parhailla hevosilla; kahdella heistä oli
kuningaskotkat, kuudella jahtihaukat, silmät peitossa, kynnet
lujasti puserrettuina kantajain vahvoihin nahkakätimiin. Näitä
viehättävän komeita, vaikka raatelevia petolintuja ei saa puuttua
mistään juhlasta. Päiverrn’i1ällä näyttivät ne minulle taitoaan, ja
saalis, neljä jänistä ja yksi kauris, annettiin meidän kyökkimes-
tarille, Islam Bajlle. Jos on kerr~nkaan nähnyt kuinka haukka
höyhentää fasaania, kyyhkystä tai jänistä, niin on saanut kyllik-
seen; sen varmuutta, nopeutta ja voimaa, sen joustavasti jänni-
tettyjä siipiä täytyy ihmetellä; sen käyrät kynnet uppoovat
uhrin selkäfo kuin rautakairat; huolettoman ylpeillä pään
liikkeillä kynii se pienen kohdan paljaaksi höyhenistä tai kar-
vaista, muuttaa sitten heti kyntensä varmasti kiinni kahden ·
puolen tätä paljasta kohtaa ja alkaa siitä pitkissä säikeissä repiä
elävää lih:ia.
Lok:ikuun 27 p:nä oli meidän kuljettav:i viimeinen t:iipa-
lemme J:irkent-darjalla, illaksi piti meidän - niin olivat luot-
simme ilmoittaneet - ennättää Aksu-d:irjan suuhun, ja vasta
sen kohdan alapuolella kutsutaan näitä molempia jokia yhtyneinä
Tarimiksi. Hirveän hit:iasti edistyi matkamme viimeinen pätkä;
mutta meidän täytyi iltaan ennättää perille. »Kaikki sauvoimet
veteen 1» ja miehet työnsivät ja lauloivat tahdissa ja matka sai
uutta reippautta. Siinä sattui Alimin sauvoin tarttumaan pohja-
liejuun kiinni; ei muuta kuin vaatteet kiireellä pois ja mies ve-
teen, ja toi kuin toikin hän uimalla sauvoimensa lautalle takai-
sin, vaikka vesi oli vaan 9 astetta lämmintä. Minulta oli jo
koko uimahalu kadonnut. Ilma oli sentään vielä ihan kesäinen,
ja minä nautin paitahihasillani pöytäni ääressä näistä ikuisesti
yhtäläisistä, mutta kuitenkin aina yhtä viehättävistä tauluista,
joita joki tarjosi keltaisilla metsärannoillaan ja joitten ääriviiva
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
