Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI. Huimaa vauhtia Tarimia alas
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
54 HUIMAA VAUHTIA TARIMIA ALAS.
Myrsky pauhasi kuin ukkonen ja alkoi käydä sietämättö-
mäksi; parempi nousta maalle makaamaan metsän suojaan ja
odottaa tyyntä. Metsässäkin vallitsi hämärä keskelb päivää ja
ilma oli kylmä, mutta me teimme valtavan nuotion, jonka lois-
teessa oli mukava lekotella. Siinä alkoi minun tehdä mieleni
jotain virkistävää urheilua, kun olin viikkokausia istunut ja tir-
kistellyt kartan hienoja numeroita. Vene pantiin kuntoon, bam-
bumaston köydet tiukennettiin, purje vedettiin ylös ja peösin
asetettiin paikoilleen. Ketään en ottanut mukaani, sillä he tuli-
vat merikipeiksi jo siitä, kun näkivät veneen lähtevän liitämäiin
aaltojen harjoja niinkuin lentävän kuikan. Masto rutisi, mutta
katketkoon jos haluttaa, metsässä on kyllä toisia ; en ajatellut
mitään , mieleni teki vaan eteenpäin myrskyn siivillä halki villin
ja suuren yksiniiisyyden.
Niin purjehdin minii jokea ylöspäin, v:isten virtaa; sameat
laineet kohahtelivat heikon alukseni laitoihin, pölypilvet näytti-
vät vaan joskus vibukselta rantojen metsiii, edessiini :immotti
loppumatoi1 tyhjyys, tuuli oli myötäinen, purje oli pullollaan,
masto kaarena, ja mukavassa selkäkenossa istuin minä perätuh-
dolla ja annoin mennä vaan.
Mikä elämä, kohina ja vinkuminen joka taholla, ja kuiten-
kin - mikä vieno ja kaikkialle läpitunkeva rauha! Ne olivat
vaan luonnonvoimat, jotka olivat liikkeelb, jotka viettivät lnirjaa
syysjuhbansa pyöritellen keltasia seppeleitään ja karkeloiden pit-
kin Tarimia. Ei kuulunut muita ääniä kuin veden ja tuulien
yltiöpäinen leikki. Kun ryske metsästä kuului korva:ini, oli se
myrsky, joka taittoi puit:1, ja pakenevan sarvaan sorkkien kapse
olisi häipynyt kuulumattomiin rajuilman ulvoessa. Kun tämä
räiskivä rytinä alkoi kuulua voimakkaammin korviini, silloin
tiesin olevani bhellä rantaa ja suuntasin keskemmälle jokea,
jossa oli turvallisemmat vedet. Ehkä katseli tät:i. L1jua purj~h-
dustani joku tamariskien peitossa hiipivä tiikeri, mutta turhaan
sai hän odottaa toista samanlaatuista outoa lintua. Mitä ovat
kaikki maailman näytelmät ja näyttämöt yhden ainoan tällaisen
päivän rinnalla! Olla yksin oman itsensä kanssa luon nonvoimain
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
