- Project Runeberg -  Seikkailuja Tiibetissä /
61

(1906) [MARC] Author: Sven Hedin Translator: Kalle Kajander - Tema: Exploration
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI. Huimaa vauhtia Tarimia alas

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

HUIMAA VAUHTIA TARIMIA ALAS. 6r
kannon pökkelöt ja tuijottivat meihin, mutta katosivat jäljettö-
miin kun tulimme lähemmäksi. Eräiissä talossa toivoimme var-
masti tapaavamme jonkun ihmisen, sillä tulisijalla oli pdta kie-
humassa, lampaat pureskelivat ruohoa läheisellä laitumella ja
koirat pitivät kauheata riihinää. Kaikki pensaikot etsittiin ja vih-
doin löysimme erään pienen pojan. Mutta se poloinen oli niin
säikiihtynyt, ettei häneltä saatu luotua sanaa, vielä vähemmin
muita tietoja; hän seisoi vaan vavisten ja katseli maahan. Tai-
tavasti toimitetulla kierroksella saimme seuraavana päivänä sen-
tään käsiimme erään paimenen , joka vietiin lautalle ja pidettiin
siellä niin pitkälle, kuin hänen maantieteelliset tietonsa ulottui-
vat. Kuinkahan monta kummallista satua ja tarinaa mahtoikaan
syntyä meidän matkastamme näitten yksinkertaisten paimenien
keskuudessa, kun he näkiviit lauttamme hiljaa lähestyvän niin-
kuin jokihirviön, sauvoimet joka suunnalle soi kollaan niinkuin
tuntosarvet! He juoksivat mielettöminä pakoon, ja ehkä juokse-
vat nytkin vielä niinkuin metsähisen peljättäminii.
Dung-kotanin metsässä kävimme tervehtimiissä erästä rikasta
metsästäjää ja paimenta, joka oli tappanut monta tiikeriä ja myy-
nyt niitten taljat kiinalaisille. Hiin kertoi kuinka näitä petoja
pyydystetiän. Täytyi käyttää viekkautta, sillä sildläisilh suusta-
ladattavilla pyssypahoilla oli vaar:1llinen lähestyä tätä kaikkien
metsien ja viidakoitten pahinta petoa.
Kun tiikeri on kaatanut hevosen tai lehmän, kantaa se
saaliinsa ruohikkoon, syö siitä osan ja jättää tiihteet toistaiseksi.
Kulkeissaan käyttää se melkein aina paimenpolkuja. Jiiljistä voi
päättää mihin päin se on mennyt ja mistä päin sitä on odotet-
tava takaisin, ja saaliin tihteet ovat varmana merkkinä, että hiin
aikoo tulla vielä uudelle aterialle. Nyt asetetaan polulle sakset
tai laukku, alle kaivetaan puolen metrin syvyinen kuoppa ja
koko laitos peitetään tarkasti oksilla ja lehdillä. Jos onni on
vastainen tiikerille, astuu hän saksiin ja saa ne sääreensä. Sak-
set ovat raudasta ja niin painavat, ettei hän niitten kanssa jaksa
juosta: Ja irti hän ei niitä saa, sillä ne iskeviit iiärettömän lujaan
ja ovat sitäpaitse okailla varustetut. Jäljet on nyt helppo löytäii,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Thu Jan 11 14:47:34 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tiibetissa/0077.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free