- Project Runeberg -  Seikkailuja Tiibetissä /
68

(1906) [MARC] Author: Sven Hedin Translator: Kalle Kajander - Tema: Exploration
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VII. Me jäädymme kiinni

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

68 ME J ÄÄDYMME KIINNI.
näkyvissä. Kasvavalla jännityksellä odotimme sitä päivää, ja se
sattui marraskuun 28 p:ksi. Kun aamulla astuin teltasta ulos,
näin koko joen pinnan olevan täynnä pyöreitä haljenneita jää-
kappaleita, joitten reunat olivat lumivalkeat. Se oli ensimmäi-
nen varotus, joka kehotti meitä kiirehtimään. Ja se oli myös
ensimmäinen aavistus pitkästä talvi-unesta, joka ajoi kalat kirkas-
vetisiin lahtiin ja joen rantapatamiin, joista lukemattomat kanoo-
tit niitä parhaillaan pyydystivät talven varalle.
Kirveillä ja kangilla hakattiin veneet irti yötisistä kahleis-
taan. Kaikki on nyt jäässä, köydet ja nuorat kovia kuin puu.
Poltimme tulta sekä kokassa että perässä ja palelimme sentään.
Ja niin lähdimme sauvomalla ajojäitten sekaan ja seurasimme
niitä. Niitten katseleminen antoi taas vaihteeksi uutta huvia.
Lukuisimmasti kerääntyi niitä keskelle virtaa, siinä ne joutuivat
pyörteihin ja pyörivät suurissa läjissä, kunnes reunimmaiset taas
temmattiin virran vietäviksi. Niitä tarttui röykkiöihin matali-
koille ja olivat siten meille hyvinä merimerkkeinä, niitä ui ryh-
missä kuin pieniä saaria pitkin jokea, ne iskivät räiskyvällä
äänellä toisiaan sekä lauttaamrne vastaan, särkyivät, paltaantuivat
yhteen taas, ajelehtivat kiintojään reunaan rannalla ja pyörivät
siellä kuin kehräpäät.
Seuraavana päivänä oli ajojäitä yhäkin taajemmassa. Virta
näytti varsin juonikkaalta, se oli kuin ylikanteensa jäätynyt ja
sitten peittynyt vastasataneella lumella. Mutta koko tämä valko-
nen peite oli yhtämittaisessa liikkeessä. Jos seisoi rannalla ja
katseli ohikiitävää virtaa, alkoi silmiin tulla kummallinen näkö-
häiriö : jää näytti olevan paikallaan ja seisoja itse luuli kulke-
vansa ylöspäin vasten virtaa.
Olimme tällä kertaa valinneet onnettoman leiripaikan -
tyynen, suojaisen lahden, joka aamulla oli niin paksussa jäässä,
että hyvästi saattoi kävellä aluksien välissä. Ne olivat kuin
kiinni juotetut ja kesti huikean ajan, ennenkuin saimme murre-
tuksi väylän virtaan saakka. Siellä kitisi ajojäätä kuin murskat-
tua lasia, ja miljoonia jääkiteitä säkenöi ja leikki kuin timant-
teja auringon paisteessa. Alituinen kohina ja häikäisevä valo

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Thu Jan 11 14:47:34 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tiibetissa/0086.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free