Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VIII. Vaarallinen retki erämaahan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VAARALLINEN RETKI ERÄMAAHAN. 8r
loppumattomissa jonoissa koillisesta luoteeseen ja maa niitten
välisissä laaksoissa on tasanen ja kova. Löytyy kuitenkin toi-
senkinlaisia särkkämuodostumia, jotka verkon tapaisesti, suorissa
kulmissa ja äärettömän pitkinä katkaisevat nämä edelliset. Mo-
lempain muodostumain yhtymäkohdissa on syvänteet eli läpi-
leikkaukset, joita paikkakuntalaiset nimittävät »bajireiksi». Seu-
raten näitä syviinteitä lounaista kohti saimme me väitetyksi peh-
meän hiekan, joka korkeina harjanteina kohosi tiemme kummal-
lakin puolella. Ja siten pääsimmekin kulkemaan tasaista bajiri-
maata kokonaista 143 kilornetria, mutta loppumatka ja varsinkin
aavikon eteläinen osa oli murhaavan vaikeata hiekkaa. Jos koko
aavikko ensimmäisen luuloni mukaan olisi ollut pelkkiä 90 met-
riä korkeita särkkiä, olisi matkamme varmaan loppunut onnet-
tomasti. Mutta minä ajattelin, että vaikka kaikki kameelit kuo-
lisivatkin ja kuormastomme jäisi hunningolle, pitäisi meidän vii-
den miehen kumminkin jalkapatukassa aina löytämän jostain vettä.
Kun nousee jollekulle korkealle hiekkasärkälle ja katselee
seutua itään päin, on se kerrassaan kamalan näköinen, mutta
kuitenkin hiimmästyttävän suurenmoinen kuolleessa tyhjyydes-
saan. Silmä näkee ainoastaan tuulen suojassa olevat korkeat
jyrkänteet, jotka jokaisen särkän länsipuolella kohoavat pysty-
suorina kuin seinä. Se on kuin hiekkall?eri, jonka jättiläisaallot
ovat vyöryneet suoraan katsojaa kohti, valmiina hautaamaan
kaikki allensa, mutta sitten jonkun näkymättömän voiman vai-
kutuksesta äkkiä seisahtuneet kulussaan ja kivettyneet paikoilleen,
odottaen siinä uutta sysäystä hyökätäkseen taas eteenpäin länttä.
kohti.
Kolmannen päivän leirissä koetettiin kaivaa kaivo, johon
r t metrin syvyydessä tulikin runsaasti + 4,s asteen vettä, mutta
se oli kitkerää kuin väkevin suolaliuvos. Tähän kirottuun maa-
han ei siis ollut luottamista, ja meidän täytyi käyttää jäälohka-
reitamme mitä suurimmalla säästäväisyydellä. Ainoastaan pienin
tarpeellinen määrä sulatettiin sitä illoin aamuin, ja jokaisessa
leiripaikassa pienennettiin vaan kolme h:ilkoa, kaksi illalla ja yksi
aamulla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
