Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VIII. Vaarallinen retki erämaahan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VAARALLINEN RETKI ERÄMAAHAN.
nuur\kin. Mutta tässä eivät auttaneet pyynnöt; jota pienempi
oli joukkomme, sitä kauvemmin kestäisi jää. Kotiin palaavat
haipuivat pian niinkuin pienet mustat pilkut keltaseen hiekkaan.
Niin katkaistiin viimeinen yhteys omiemme kesken ja etelässä
levisi aavikko synkkänä ja salaperäisenä odottaen meitä – joko
nielläkseen meidät tahi päästääkseen vapaina lävitsensä?!
Jouluaatto oli meille raskas päivä. Tasaset laaksot olivat
loppuneet ja me harhailimme yhä korkeammille särkille, jossa
matka kävi kauhean hitaasti , askel askeleelta, ja jossa yhtenään
sattui seisahduksia, kun joku kameeli oli suistunut kumoon ja
sen kuormaa täytyi uudestaan kohennella, tai kun liian jyrkkiä
särkkäharjanteita täytyi lapioilla tasotella. Pohjatuuli alkoi taas
raivota, se peitti seudun pimeään ja saattoi mieliin toivottoman
ahdistuksen. Tuntui nii~kuin kovat ponnistuksemme olisivat
kietoneet meitä vaan yhä sotkuisemmasti siihen vyyhteen, josta
emme sitten enää selviytyisi.
Minä astelin ja,lan etnmmaisena. J:iähdyttävä näky koh-
tasi minua, kun vihdoin olin päässyt 60 metrin korkuisen sär-
kän harjalle; sen tyynen puoli bskeutui kohtisuorana seuraavaan
bajiriin, joka oli järjestyksessä 16:sta ja joka ammatti allani kuin
musta pata ; sen pinta oli nimittäin kauttaaltaan märkä, sitä reu-
nusti pohjimmaisena valkea suolarengas ja sen ympärillä kohosi
joka taholla korkeat särkät; se oli todellinen manala ja se näytti
johtavan suorastaan vainajien valtakuntaan. Mutta kun kara-
vaani oli saavuttanut minut, liukusimme sentään jyrkännettä alas
ja pystytimme leirin tämän synkeän rotkon reunalle.
• Olipa päiyä ollut kuinka ikävä tahansa, heti ilostuu mieli-
ala, kun minii Yaan komennan pysähtymään. Kameelien kuor-
mat puretaan, ne sidotaan yöksi liekaan, etteivät karkaisi joki-
varren meheville laitumille takaisin, minulle v:uustetaan makuutila
pebmeään hietaan, sytytetään nuotio, keitetäfo ruokaa, ja kun ilta-
askareet on suoritettu ja minä lyhdyn valossa olen pannut muis-
tiinpanoni kirjaan, ei ole muuta tehtävii:i kuin ruveta nukkumaan.
En koskaan vielä ole viettänyt joulu-iltaa niin raskaassa ja
ikävässä ympäristössä. Pakkanen oli ainoa, joka leiritulen riutu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
