Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IX. Erämaan sydämmeen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
94 ERÄMAAN SYDÄMMEEN.
van niinkuin jättiläissoihtu ja valasi lumista aavikkoa ympäril-
lämme. Minun nuotiooni asetettiin poikkiteloin ontto poppeli-
pölkky ja siinä paloi tuli niinkuin umpinaisessa putkessa. Sen
sisusta hehkui ja paukahteli ja ikivanha kaarna käivertyi ulko-
pinnassa niinkuin epätoivoissaan siitä kuumuudesta, joka sisältä
päin sulatti jääkylmän puun. Kunkin tuli taas näkyviin itsepin-
taisen pilvipeitteensä takaa ja korkeat savupatsaat kohosivat lei-
ristämme sitä kohti. Sinä yönä pettivät muhamettilaiset pakka-
sen; he kaivoivat kuoppia hiekkaan, täyttivät ne hehkuvilla hii-
lillä, loivat ne sitten umpeen taas ja rupesivat niitten kohdalle
maata.
Kun minä koko retken ajan olin merkinnyt matkamme
tarkasti karttaan ja edelliseltä retkeltäni hyvästi tiesin Jangi-köllin
ja Tjertjen-darjan joen maantieteellisen aseman, saatoin minä aa-
mulla 8 p:nä tammikuuta luvata miehilleni, että he seuraavan
yön saisivat maata edellämainitun joen rannalla. Ja oikein olin
laskenut. Erään korkean särkän harjalta näkyi jo etelässä päin
musta juova. Se oli metsävyöhyke Tj ertjen-darjan rannalla, ja
taajojen tamariski- ja poppelimetsien kautta saavuimmekin vih-
doin ikävöidylle joelle, joka nyt lepäsi paksun jääpeitteen alla.
Mieheni kummastelivat suuresti, että niin tarkoin olin voinut
laskea matkan pituuden. Tuskin he tiesivät mitä olisivat usko-
neet. Ehkä he luuliYat, että joskus ennen yksinäni olin samoil-
lut näitä samoja teitä. Olipa kuinka olikaan, nyt he sanoivat
rohkenevansa hetkeäkään epäilemättä seurata min,ua minne tahansa.
Tjertjenistä tein neljän ratsastajan seurassa 34 ruotsin peni-
kulmaa pitkän tiedusteluretken länteen päin. Se oli tuima matka
tuulessa ja lumituiskussa, ja yöt vietimme yhä taivas:1lla. He-
vosten kaviot kumahtelevat niin ontosti ja kylmästi j:iiseen maa-
han. Yli puolen tunnin ei voi yhtämittaa istua satulassa, täytyy
nousta aina välillä lämpimikseen juoksemaan. Miss:i polttopuuta
tavattiin, siinä tehtiin pieni nuotio, ja niin kuljettiin nuotioita
tehden eteenpäin, aivan kuin olisimme valloittaneet itsellemme
yhä uusia asemia pakkasta vastaan. Istuimme siin:i kyh jötellen
ja annoimme hevosten pitää huolta itsestänsä kuinka parhaiten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
