Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - X. Villien kameelien maahan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VILLIEN KAMEELIEN MAAHAN. 97
oli katsella minun neljää kasakkaani, kun ne pölypilvenä nelis-
tivät vastaani mustilla korskuvilla ratsuillaan. Molemmat burjaa-
tilaiset kasakat olivat nimittäin jo myöskin saapuneet Transbai-
kaaliasta; he olivat juhlapuvussa, tummanvihreissä tl’nivormuissa,
mustissa lammasnahkalakeissa, kiillotetuissa ratsusaappaissa, mie-
kat riippuen olan yli vedetyissä hihnoissa. Huolimatta jyrkästi
mongoolilaisista naamoistaan, olivat he kuitenkin muhkean nä-
köiset ja hoitivat korkeita ratsujaan erinomaisen tottuneesti.
Heidän rinnallaan n~ytin minä varmaan kaikkien talviretken vai-
vojen jälkeen - kerjäläiseltä. He seisattuivat eteeni ja antoivat
sotilaallista kunniaa tehden raporttinsa.
Schagdur ja Tjerdon oli heidän nimensä, he kuuluivat
Transbaikalin kasakoihin ja olivat kumpikin 24 vuoden vanhat.
Heidän kielensä on bheistä sukua mongoolien kielelle, mutta
nämä kaksi puhuivat myös sujuvasti venättä, ja minun palve-
luksessani ollessaan oppivat he myös djaggatailaista turkinkieltä,
niin että esteettömästi tulivat tolkkuun muhamettilaisten tove-
riensa kanssa. Tjitasta olivat he ottaneet mukaansa aseet,
ampumavaroja ja vaatteita, ja palkka oli heille maksettu kahdelta
vuodelta etukäteen - keisari oli määrännyt, ettei minun tarvitsisi
maksaa heille mirään. Lyhyessä ajassa kiintyivät he minuun
niin, että olisivat varmaan menneet kuolemaan edestäni, ja minä
puolestani kiinnyin myös heihin yhtä lujasti kuin heidän venä-
läisiin tovereihinsakin, Sirkiniin ja Tjernoffiin. Näitä kahta
viimemainittua en ·voinut lähettää takaisin, vaan panin pikavies-
tin pyytämään lupaa Kaschgarista, että he yhä eteenkinpäin
saisivat seurata minua.
Ja niin ratsastimme joukolla omaan kyläämme. Keskellä
»toria», ihmisten ja ratsujen joukossa seisoi mahtava tiikeri,
mulkoillen silmiään. Tultuani lähemmäksi huomasin kuitenkin,
että se olikin ammuttu ja sitten jäädytetty aivan luonnolliseen
asentoon.
Kaikki jaksoivat leirissä hyvin, muulit ja hevoset olivat
hyvässä lihassa, kotona olleet kameelit ja dromedaari olivat
uudessa karvassa, mutta rajuja ne olivat, niinkuin kevätpuolella
Hedin, Seikkailuja Tiibetissä. - 7
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
