Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XII. Seikkailuja vesillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
120 SEIKKAILUJA VESILLÄ.
kiinni ja olivat laitatuulessa vähällä kaatua. Pienemmässäkin
aallokossa ovat lopi-kanootit kovin vaarallisia. Sellainen alus
on nimittäin vaan yhdestä poppelin rungosta veistetty tukkiruuhi,
aivan pyöreäpohjainen, jotenka tottumattoman on miltei_mahdo-
ton pitää sitä tasapainossa; pienimmästäkin liikkeestä pyörähtää
se ympäri. Mutta lopi-miehet hallitsevat sen kiikkeryyttä yksin-
omaan airoillaan, jotka ovat aina vedessä, ja he liikkuvat kanoo-
teillaan yhtä varmasti ja huolettomasti kuin meikäläiset polku-
pyörillä.
Välttääksemme matalikkoja täytyi meidän pysytellä melkoi-
sen matkan päässä rannasta. Mutta kohta oli aallokko niin kor_
-
kea, että vesi vyöryi sisään matalain laitain yli ja minä huoma-
sin istuvani niinkuin virkistävässä kylpyammeessa. Tilapää oli
kyllä jännittävä, mutta sitä ei voinut kauvan sietää. Kanootit
olivat jo puolillaan vettä, ja jota syvemmälle ne painuivat, ~itä
helpommin löivät aallot niitten yli. Yht’äkkiä upposi Sirkinin
kanootti ja jäi ajelehtimaan tuulen käsiin; miehet kahlasivat ran-
nalle ja kohta näimme heidän siellä seisovan ja pusertavan kai-
kessa rauhassa vettä vaatteistaan.
Minun kanoottini keikkui vielä pinnalla kuin pähkinän
kuori. Mieheni soutivat maata kohti kaikin voimin ja itse ajoin
vettä minkä ennätin. Jokainen aalto antoi meille uuden, kylmän
ryöpyn, ja villapeitteet, joitten päällä olin istunut, hyrskyivät
allani niinkuin pesuastiassa. Vaistomaisesti painaa siinä hartiansa
kumaraan aina kun uusi aalto iskee; ·jysähdys vaan, kanoottimme
on täynnä vettä ja alkaa upota; me hyppäämme järveen ja on-
neksi tapaavat jalkamme hyvästi pohjan. Suurempaa vaaraa ei
tullut, kaikki koneet ja paperitkin sain pelastetuksi.
Pilkkoisen pimeässä käännyttiin paluumatkalle. En voi
käsittää, kuinka soutajamme osasivat välttää hiekkamataloita joella,
mutta se vaan on totta, ettemme ainoatakaan kertaa tarttuneet
pohjaan. Rannalla paloi tuli ja lautan »salongit » olivat valais-
tuina, kun laskimme sen kylkeen.
Seuraavana päivänä irroitettiin lautta ja lähdimme virran
mukana alaspäin. Miehistönä oli nyt Sirkin ja Schagdur, Ördek
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
