Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XIV. Tiedusteluretkiä järvillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1 54 TIEDUSTELURETKIÄ JÄRVILLÄ.
kasvojaan auringolla ja tuntea kuivuvansa taas kaikesta siitä mär-
kyydestä ja kylmästä, jota Arka-tag niin runsaasti oli tarjonnut,
ja olla kuitenkin vapaana kaikista niistä pistävistä ja polttavista
hyönteisistä, jotka alamailla olivat kesäauringon eroamattomia
seuralaisia. Täällä e_
i ynise itikka eikä lyö kala järvessä, jonka
vesi on yhtä · elotonta kuin ikään mikään kemiallinen liuos.
Kaikkialla hiljaisuus ja rauha kuin sunnuntaina, ilman myrskyi-
set hengettäret lepäävät ·- mutta luultavasti vaan kootakseen
uusia voimia. Maiseman värivivahdukset ovat tavattoman muun-
televia ja keveitä tässä puhtaassa ja ohennetussa ilmassa. Kaikki
on kuin vaaleata ja vaaleansinistä silkkiä; se on mitä kepeintä
akvarellia miedonnetuissa väreissä, ohutta ja läpinäkyvää niinkuin
kangastus tai uni. Ainoastaan veneen vieressä vivahtaa vesi
hiukan kesäisen viheriälle, muuten se on vaaleansinertävää niin-
kuin taivaskin.
Keskeltä tätä toista penikulmaa leveätä järveä oli ihana ja
suurenmoinen näköala ympäröiville vuorille ja itään sekä länteen
päin tuntui järven pintaa riittävän silmän siintämättömiin. Kut-
juk souti tyynesti ja voimakkaasti, mutta välimatka eteläiselle
rannalle näytti aina yhtä pitkältä. Airot loiskuivat· veteen - se
oli ainoa ääni, joka häiritsi hiljaisuutta tällä tiibetiläisellä Kuol-
leellä Merellä, jonka pinta on 476 5 m. yläpuolella valtameriä.
Vesi on niin suolasta, että tipat, jotka putoavat ;.veneen
pohjalle, hyytyvät kuin tali; ja kun ne ovat kuivaneet, jää
jälelle lumivalkea rakkula, joka pian pölähtfa rikki. Airot ovat
kuin valkeiksi maalatut, kätemme ovat valkoset ja karkeat, vaat-
teemme täynnä valkosia pilkkuja ja veneen pohja aivan kuin
siinä olisi kuljetettu jauhoja.
Aamulla olimme nähneet karavaanin hitaasti pyrkivän eteen-
päin pitkin läntistä rantaa, mutta kun tulimme ulommaksi, kado-
timme sen näkyvistä. Ja nyt, kun lähestyimme eteläistä rantaa,
aloimme taas kiikarilla tähystellä sitä, mutta emme nähneet mitään.
Iltapuolella alkoivat kunnaat vastapäisellä rannalla tulla yhä
selvemmin näkyviin, mutta järven kirkas pinta muuttui him-
meäksi ja kuului kaukaista kohinaa, jonka me otaksuimme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
