Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XV. 5500 metriä yläpuolella merta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
5500 METRLÄ. YLÄ.PUOLELLA MERTA.
lyönti enemmän tai lyönti vähemmän ei merkinnyt sille mitään,
se oli »Tabu», ihminen oli laannut olemasta sen herra, se odotti
vaan kuolemaa, vapauttavaa enkeliä, joka oli tuhat kertaa pa-
rempi kuin ihmisen sydämmetön tyrannius.
84 päivän kuluessa emme olleet tavanneet jälkeäkään ihmi-
sistä, kun IO p:nä lokakuuta asetuimme leiriin erään kiviröykkiön
luo, johon Lhassaan vaeltavat mongoolilaiset pyhissäkävijät olivat
piirtäneet pyhiä merkkejään. Siihen näimme etäältä kaksi rat-
sastajaa. Mollah Schah, jolla oli vahvat keuhkot, lähti juokse-
maan kuin hurja heidän jälessään, saavutti heidät ja toi leiriimme,
jossa sinä iltana iloittiin tavallista enemmän. Aluksi ostimme
heidän ruokavaransa - pienen pussillisen vehnäjauhoja, 101sta
Tjerdon heti leipoi leipää, sellaista herkkua, jota emme olleet
pitkään aikaan maistaneet. Sitten ostin myöskin heidän hevo-
sensa ja annoin Togdasinin tehtäväksi - se oli toisen metsäs-
täjän nimi - ratsastaa yötä päivää meidän pääleiriimme Temir-
likiin ja käskeä Islam Bajn rientämään apukaravaanilla meitä vas-
taan Jussup-alikin lähteille. Togdasin sai mukaansa pari tyhjää
säilykerasiaa merkiksi siitä, että hän todella oli meidän lähettimme.
Ei käynyt suinkaan kateekseni hänen yötinen ratsastuksensa, pak-
kanen laski nyt 20 pykälään, mutta vaivansa palkan hän oli
saapa selvässä rahassa, jos hän näyttäytyisi mieheksi toimessaan.
Hevosen hinta oli hänellä jo taskussaan ja sen kanssa hän kyllä
olisi voinut mennä omia teitään, mutta minä luotin häneen so-
keasti - ja hän luotti minuun.
Kolmantena päivänä lähdimme me juhlatuulella liikkeellä,
sillä sen päivän illaksi piti meidän ennättää Jussup-alikin lähteille,
niin väittivät Mollah Schah ja Nias, jotka tunsivat seudun. Tuli
pimeä, oikein synkeän pimeä, mutta lähteitä ei kuulunut. Kohta
tulemme perille, vakuutti Mollah Schah tavan takaa, ja tallusteli
eteenpäin viheriäin kissansilmäinsä ohjaamana. Mutta vihdoin
kadotimme polun, jota aamuhämärästä saakka olimme seuranneet.
Maa oli kuitenkin onneksi siksi kovaa, että elukkamme sentään
jaksoivat miten kuten kulkea.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
