Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVI. Seikkailuita pohjoisessa Tiibetissä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SEIKKAILUITA POHJOISESSA TIBETISSÄ. 193
kuorma putosi sen selästä ja muutamia savilohkareita irtaantui
seinistä. Se oli kamala hetki. Ei nähnyt mitään, kaikki
peitty1vat pölyyn, ja luulimme jo koko saviseinien sortuvan
päällemme.
Pääsimme sentään siitii pälkähästä, mutta yhä tuli uusia
seisahduksia. Missä täytyi hakata irti joku ulkoneva savisär-
mäke, missä taas poistaa muita esteitä. Karavaani pysähtyi taas.
Häpeissään ja alakuloisena tulee Tokta Ahun ilmoittamaan, että
koko laakso on tukittu; hän oli aina ennen ollut varma toimis-
saan, mutta nyt hän oli viekotellut meidät oikeaan satimeen.
Satoja metriä korkeista Yuorista oli lohjennut irti mahdottomia
savimöhkäleitä ja sulkeneet todella koko laakson. Tämän savi-
paljouden alle oli joku satunnainen tulva uurtanut tunnelin, ja
sen päällitse olisi meidän nyt ollut pyrittävä eteenpäin, tietä-
mättä kestikö se kameelien painoa tahi ei.
Ennenkuin rohkenimme tehdä yritystä, kävin minä itse
sentään tarkastamassa tietä lähemmältä. Hiukan alempana tätä
vaarallista siltaa tuli sola niin kapeaksi, että siinä oli ainoastaan
metrin levyinen ja viittätoista metriä syvä aukko, joka .suistui
jyrkkänä alas ja päättyi pimeään, maanalaiseen käytävään. · Sen
olivat varmaan muinaisajan tulvat siihen uurtaneet ja tuskin siitä
olisi kissakaan mahtunut kulkemaan.
Nyt oli asia selvä, fi muuta kuin kääntyä ympäri ja etsiä
parempaa kulkupaikkaa. Monta päivää harhailtuamme aivan ve-
dettömiä ja elottomia seutuja, tulimme lopulta eräälle siunatulle
lähteelle, jonka ympärillä oli suuria jäätelejä ja hyvää laidunta.
Ja niin valkeni taas uusi jouluaatto, pitkä ja synkkä päivä,
sillä silloin palaavat mieleen kaikki valoisat lapsuuden muistot
ja on raskasta olla ihan yksinään niitten kanssa. Olimme erään
laakson suulla Astintagin vuoristossa, kauhean autiossa seudussa;
mutta polttopuuta oli, ja iloinen joulunuotio oli ainoa, joka
muistutti täm::in korkean juhlan viettoa siellä kotimaassa. Ettei-
vät muistot siinä hiljaisen illan kuluessa rupeisi kovin paljon
ahdistamaan , huusin Schagdurin luokseni. Hän oli oikea hyvän
ja uskollisen palvelijan ihanne, minä käskin hänen istuutumaan
Hedin, Seikkailuja Tibetissä. - r 3
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
