Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVI. Seikkailuita pohjoisessa Tiibetissä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SEIKKAILUITA POHJOISESSA TIBETISSÄ.
ja ilmaisin hänelle salaisen aikeeni koettaa pyrkiä Lassaan. Hän
ihastui ikihyväksi niin rohkeatuumaisesta seikkailusta. Hamasta
lapsuudestaan saakka oli hän kuullut kertomuksia laamalaisten
pyhästli kaupungista, ja arveli meidän kyllä pääsevän sinne, jos
vaan pukeutuisimme mongoolilaisiksi pyhissäkävijöiksi. Oli jo
yö, kun hän erkani minusta, ja varmaan oli hänen päänsä
täynnä suuria unelmia. Sittemmin puhuimme usein tästä roh-
keasta tuumasta, ja puhuimme aina venättä, etteivät muhametti-
laiset ymmärtäisi keskusteluamme.
Matkamme kävi yhä itäänpäin yli Astin-tagin asumatto-
mien ja kolkkojen vuoriseutujen. Yöllä joulukuun 3r päivää
vastaan kävi hirmuinen myrsky. Jurtan katonkannattimet puto-
sivat alas ja katto kiinnitettiin väliaikaisesti köydellä. Tuli sai
sammua, ja vasta kun täydelleen riisuttuna olin ryöminyt turk-
kikontuuni, sain lämpimäni - ja annoin myrskyn pauhata par-
haansa mukaan. Pimeä oli aamupuhde, vaikka taivas oli pilve-
tön, ja tuuli vonkui nurkissa yhä. Vuosisata päättyi niillä mailla
oikeaan vuosisatais-myrskyyn. Satulassa istuminen on sellaisissa
oloissa täydellistä rääkkäystä. Siinä taistelee turhaan pakkasta
vastaan ja hädin tuskin pysyy henki hereillä. Sitä jäykistyy ja
tulee uneliaaksi, jäsenet kohmettuvat ja puutuvat siihen asen-
toon, mihin ne hevosen sebssä painuvat, ja tuskin pääsee satu-
lastaan alas. Uuden vuoden yö pimeni säkenöivän kylmänä ja
kuu kumotti kirkkaalla taivaalla niinkuin sähkösoihtu. Minä
luin raaamatun tekstit ja virret, joita vuoden viimeisenä iltana
lauletaan Ruotsinmaan kirkoissa, ja odotin yksinäisyydessäni vuo-
sisatain vaihdetta. Kummallinen hetki, kun kokonainen vuosi-
sata synteineen ja suruineen painuu aikojen yöhön. Mutta
täällä ei kuulunut kirkonkelloja, vaan ainoastaan myrsky, joka
soitti omaa pauhaavaa ja surullista virttänsä, huolimatta vähää- ~
kään vuosisatain vaihteesta.
Tammikuun 1 p:nä 1901 pyöriskeli ilmavirta laaksoja pit-
kin vähentymättömällä voimalla. Pienen solan kynnykseltä
katselimme me Anambaruin-ulasin mahtavia, lumipeitteisiä har-
JOJa. Kulkea ympäri tämän vuoren kolkan ja käydä tervehtä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
