Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XVII. Vettä! Vettä!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
206 VETT.;,; ! VETTÄ!
Niin olimme pelastetut ja saatoimme hyvällä syyllä antaa
elukoillemme parin päivän levähdysajan; laidunta siinä ei tosin
ollut, mutta meillä oli vielä varastossamme pieni säkillinen oh-
ria ja kaikki ne elintarpeet, jotka olimme ostaneet Särtäng-
mongooleilta. Melkein koko illan huvittelin minä itseäni syöt-
tämällä kameeleille pieniä jääpalasia; ne olivat aivan makeita,
vaikka itse lähde oli. suolanpitoinen. Kärsivällisesti odottaen sei-
soivat nuo suuret elukat ympärilläni ja purra murskuttelivat jäätä
niinkuin lapset sokeripaloja. Niitten silmät loistivat ilosta ja
tyytyväisyydestä, mutta kyllä siinä aikaakin meni, ennenkuin sel-
laiset mahalaukut olivat tarpeeksi kostutettuina !
Lähteeltä otimme mukaamme jäätä moneksi päiväksi. Se
oli kuitenkin tarpeetonta, sillä parin tunnin matkan päässä ta-
pasimme toisen lähteen, jonka luona myös oli paljon kameelien
ja anttiloopin jälkiä. Meidän kulkeissamme eteenpäin jäi Sthag-
dur saaliin toivossa lähteelle, ja yhden suuren, komean villika-
meelin näin minäkin heti siitä lähdettyä, mutta koirien liialli-
nen into pelasti sen kaikesta vaarasta. Ne täytyikin sen jälkeen
pitää kiinni, sillä me olimme kovassa tuoreen lihan •
puutteessa
ja sitäpaitse tahdoin minä saada mukaani kotiin täydellisen villi-
kameelin luurangon sekä yhden taljan.
Taas muutamia tunteja kuljettuamme paistoi usman läpi
etelän puolelta jotain keltaista, selvästikin uusi viehättävä keidas
taas. Sen takareunalla näin 18 kameelia syömässä ja seisahduin
heti. Li Loje lähetettiin takaisin hakemaan Schagduria. Villit
kameelit seisoivat paikoillaan ja katselivat tarkkaavaisina kesyjen
heimolaistensa mustaa riviä. Vihdoin saapui kasakka vähissä
hengin, mutta ampui kiihkeänä ja hätäisenä liian etäältä. Ka-
meelit katosivat kuin tuulispää länteen päin ja näytti siltä kuin
minä jäisin ilman taljaa ja luurankoa. Altimisch-bulak oli nyt
ainoa toivoni, sillä siellä me jättäisimme villien kameelien maan
rauhaan.
Keltaisessa ·keitaassa löysimme Abdu Rehimin kolmannen
lähteen; hänen tietonsa näyttivät siis olleen aivan oikeat.
Mittauskoneitteni mukaan piti meillä oleman matkaa Alti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
