Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XX. Schereb Laman päätös
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
SCHEREB LAMAN p_;\.~TÖS.
Sitten on meillä vielä Tjernoffin ja Tjerdonin pie111 Jurtta,
ja uloimpana vastapäisellä sivustalla on minun jurttani, jota
Jolldach ja Jollbars vartioivat - usein liiankin innokkaasti luu-
loteltuja vihollisia, omia hevosiamme ja kameeleita vastaan.
Muu karavaanimiehistö saa tyytyä enemmän tilapäisiin reitteihin.
He levittävät villapeitteitä kuormain päälle ja saavat niitten lo-
missa suojaa itselleen. Ruokansa keittävät he mikä missäkin,
nuotioilla leirikylämme kaduilla ja torilla. Muutamain heistä
täytyy sentään valvoa koko yö, vatioida elukoita ja pitää sil-
mällä, etteivät ne loittone liian kauvas. Siinä raskaassa toi-
messa ovat he vuoron mukaan, ja Tjernoff tarkastaa, ettei vilp-
piä pääse tapahtumaan. Toisinaan ratsastaa hän keskellä yötä
katsomaan ovatko paimenet valveilla.
Kun olemme seisahtaneet, pistetään leiri kuntoon yhdessä
·käden käänteessä; jokaisella on siinä oma tietty tehtävänsä, liike
ja hyörinä vallitsee hetken, mutta vähitellen on kaikki rauhal-
lista, elukat viedään laitumelle, polttoainetta, jakin- ja kulaanin
lantaa kerätä:in, ja miehet asettuvat nuotioilleen valmistamaan
ruokaa. Meillä on hyvin kallisarvoinen hätävarasta polttopuuta
niissä lujissa kaiteissa, joihin ruokatavarasäkit ovat kiinnitetyt.
Niitä jää sitä mukaa joutilaiksi, kuin eväät vähenevät, ja käyte-
tään sitten sytykkeiksi lannalle, joka usein on aivan tuoretta.
Minun vuoteeni levitetään aivan niinkuin kaikkien muit-
tenkin paljaalle maalle, ja siinä istuen teen minä joka ilta kynt-
tilän valossa päivän karttalehden ja muut muistiinpanot.
Kesäkuun 8 p:nä sai ukko Dovlet palata etsimään niitä
aaseja, jotka vielä olivat kateessa. Me muut kuljimme eteenpäin
halki seudun, joka oli punaista, pehmeää savea. Siinä oli sy-
välle vuoristoon pistävä laakso, jossa näytti olevan hyvä päästä
eteenpäin, ja pitkä karavaanimme alkaa mustana jonona kier-
rellä sen mutkia. Maa muuttuu pehmeämmäksi ja kameelit al-
kavat vajota. Yhtenään kuuluu kehottavia ja uhittelevia huu-
toja, yksi kameeleista on kaatunut kumoon, yksi hevosista on
pudottanut kuormansa, muuleista muuan painuu liejuun, niin
että se on vedettävä käsivoimilla irti, niinkuin korkki pullon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
