Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXI. Arka-tag lumimyrskyssä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ARKA·TAG LUMIMYRSKYSSÄ.
edessämme Ja meidän oli taas hyökättävä sen murhaavia varus-
tuksia vastaan. Laakso nousi hitaasti, sen pohja oli kova ja
harvan ruohon peittämä. Ruohon, niin I Te ajattelette ehkä
meheviä, viheriöiviä niittyjä? Ei, siinä on vaan tuuman kor-
kuisia, kovia, keltaisia korsia, jotka ovat paremmin piikkien kuin
ruohon näköisiä. Varokaa istumasta ohuilla housuilla sellaiseen
kohtaan, missä niitä kasvaa, sillä teidän täytyy tavallista kiireem-
min kavahtaa siitä pystyyn jälleen. Sellaista on se ainoa ra-
vinto, jonka tämä tyly vuoristo tarjoo juhdillemme.
Kaksi anttilooppia kaatuu Schagdurin ja Sirkinin kuulista.
Jälkimmäinen nelistää noutamaan saalistaan, mutta mennessä
suistuu hänen hevosensa kumoon, ratsastaja viskataan satulasta
yli hevosen pään ja pyörii vielä maassa monta kierrosta ympäri.
Hevonen oli kuollut kuin kivi, oliko se sitten taittanut niskansa
tai saanut halpauksen. Sirkin palasi hyvin alakuloisena nouta-
maan toista hevosta. Kuollutta hevostaan oli hän hoitanut kai-
kella mahdollisella hellyydellä: se oli sellainen paksukaulainen,
kyömyturpainen ja leveärintainen sekä tuuhealla hännällä varus-
tettu, jommoisia näkee sotakuvissa Kaarle XI:sta ajoilta.
Yksi kameeleista uupui ja Turdu Baj jäi sen luokse iltaan
saakka, mutta tuli sitten jälestämme yksinään leiriin. Aamulla
käskin minä kahden miehen mennä teurastamaan sen, ellei sitä
saataisi enää kulkemaan. · Nämäkin palasivat yksinään, ja vasta
usean päivän kuluttua sain minä tietää, että he olivatkin jättä-
neet sen henkiin, koska se heidän sanainsa mukaan oli ollut
aivan terve, eivätkä he saaneet luonnoltaan teurastetuksi sitä.
Minä toivon, että sillä oli siksi paljon älyä, että se karavaanin
jälkiä seuraten osasi palata kotiinsa paremmille laitumille. )
Täällä ylähällä loppuivat ruohomaat kokonaan. Sittenkuri’
olimme lähettäneet aasit pois, oli kuormastomme varsin raskas
ja siitä syystä kulutimme sitä arveluttavassa määrässä. Kameelit
saivat joka ilta suuren vehnäkakun päätä kohti. Arvelimme pa-
remmaksi keventää taakkoja sillä tavalla, kuin heittää niitä tielle.
Minun nimikkokameelini, Artan, jolla olin laajalti erämaita ris-
teillyt, sairastui jäykistystautiin, ja minulta kului koko ilta hie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
