Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXI. Arka-tag lumimyrskyssä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ARKA·TAG LUMl~YRSKYSSÄ.
leen solaa kohti, mutta pian jäävät he lumituiskussa näkymät-
tömiin.
Kinokset tulevat paksummiksi yhä. Minua vaivaa nähdä
ja kuulla kaikkea tätä kurjuutta; Laman kanssa ratsastan edellä
päin näihin huimaaviin korkeuksiin, jotka ovat yläpuolella maailman
kaikkia suruja, kaikkia iloja, jotka kylmällä tyyneydellä jakavat täällä
hallituksen ikuisen lumen ja ikuisten myrskyjen kanssa. Itses-
sään ei sola ollut erittäin vaikea, mutta ajatelkaa 5200 metrin
korkeutta ja paksua lunta! Hevostemme suojassa, kauhtanoi-
himme kääriytyneinä istuimme siinä ja odottelimme toisia, vä-
risten vilusta. Täällä ylähällä raivosi myrsky täysimmässä va-
paudessaan. Vihdoin kuului sen äbisen ulvonnan seasta kello-
jen surumielinen kalahdus ja miesten huudot, ja ensimmäiset
tulivat näkyviin lumiryöpystä. Karavaani kulki ohitsemme ääret-
tömän hitaasti. Jumalan kiitos, 30 kameelia 34:stä saapui so-
laan, 4 oli kaatunut tielle. Niitten joukossa oli vanhin vasi-
koista emänsä kanssa, ja olivat he siis seuranneet toisiaan kuo-
lemaan. Hevoset, muulit ja lampaat kestivät hyvin.
Arb-tagin etelärinne oli yhtä ainoata sileätä savivelliä, jossa
meidän täytyi kulkea hajotetussa joukossa ja kiertoteitä, välttääk-
semme pahimpia liejupaikkoja; yöksi ei voitu siihen asettua,
vaikka kaikki olivat kuolemaisilleen uupuneita, sillä sinne oli-
simme painuneet kaikkine tavaroinemme. Vielä iltahämärässä
katselivat synkät, lumipeittoiset vuoret meidän raskasta vaellus-
tamme. Etsimme vaan kuivaa kohtaa, tarpeeksi suurta leiripai-
kaksi; laidunta tai polttopuuta ei ajatellut kukaan, ketä haluttaisi
etsiä sellaisia joutavuuksia täällä loppumattoman tyhjän avaruu-
den rajoilla! Vihdoin löysimme kovin, somerikkoisen mäen, ja
sillä hyvä.
Turdu Bajta ja useita muita kaivattiin joukostamme, ja he
tuliv2.t vasta myöhään illalla, jätettyään tielle neljä kameelia.
Aamun sarastaissa lähtivät he taas niitten luo, mukanaan joita-
kuita hevosia, koettaakseen pelastaa niitä, tai ottaakseen edes niit-
ten kuormat ja satulaoljet korjuun. Ne olivat kuitenkin meneh-
tyneet kaikki, yksi jo kuolleena ja jäykistyneenä solan alapuo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
