Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXI. Arka-tag lumimyrskyssä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ARKA-TAG LUMIMYRSKYSSÄ.
mutta pohjoisille ilmoille, josta olimme tulleet, katoo katse seka-
sortoisille vuoriselänteille, jotka siellä häämöttävät kaiken mah-
dollisen muotoisina. Sieltä täältä hohtaa ikuinen lumi, ja yli
kaiken kaareilee vaalean sininen taivas.
Heinäkuun 5:nen ja 6:nen päivän !epäilimme eräällä läh-
teellä, jossa ammuttiin kaksi jakia ja tusina peltopyitä. Itsel-
lämme ei ollut puutetta, mutta pahemmin oli juhtaimme laita,
ja täytyi elääksemme .niin paljon kuin mahdollista lihalla, että
riissi ölisi säästynyt niille. Ne olivatkin jo surkean laihoja.
Toisen päivän iltana huomattiin, että koko lammaslauma, joka
liian huolettomasti oli jätetty Vankan hoitoon, oli kateessa.
Siinä tuli tavaton hälinä ja kaikki miehet lähtivät etsimään - ei
voitu ajatella muuta, kuin että susia taas oli ollut liikkeessä tu-
hojaan tekemässä. Väsyneinä ja alakuloisina palasivat etsijät ilta-
myöhällä leiriin odottamaan kuun nousua, että voisivat nähdä
jäljet. Kohta puoliyön aikaan tuli uutta eloa leiriin; lampaat
oli löydetty hyvästä korjusta, makaamasta eräiin vuoren halkea-
massa. Tyhmät elukat, heille olisi voinut bydä varsin kalliiksi
sellainen varomattomuus. Vanka erotettiin ylijohtajan toimesta
lammaslaumassa ja tilalle nimitettiin Kalpet.
Tästä lähtein tein minä kaikki tiedusteluretket itse ja pidin
aina Laman mukanani kieliopintojen vuoksi. Heinäkuun 6 p:nä
ratsastimme siten yli melkokorkean solan taas ja saavuimme
hiekkaiselle kentälle, jossa kasvoi jonkun verran ruohoa. Yhä
kauvemmin saimme odottaa leiriä varten katsomillamme pai-
koilla, sillä karavaanin kulku hidastui samassa määrässä kuin elu-
kat heikontuivat. Tälb kerraila pysähdyimme pienelle lähteen-
silmälle, jossa istuimme jutustellen pari tuntia, ennenkuin kel-
lot vihdoin kuuluivat. Pari kameelia oli taas jätetty tielle, mutta
ne noudettiin jälestä päin. Toinen niistä oli veteraani vuodelta
1896. Säihkyvän mustilla silmillään, joissa jo näkyi muutamia
suuria kyyneleitä, tarkasteli se riitä maata, jossa se varmaan ar-
vasi saavansa lopullisen lepopaikkansa. Horjuvin jaloin asteli se
Sirkinin taluttamana valokuvauskoneen eteen - minä tahdoin
säilyttää sen kuvan muistoksi niistä monista korvaamattomista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
