Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXII. Ensimmäiset tiibetiläiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ENSIMMÄISET TIIBETILÄISET.
lampaasta toinen puoli. Tjernoffin oli määrä levähtää s11na
muutamia päiviä ja seurata sitten hiljalleen meidän jälkiämme,
joitten kyllä pitäisi pysyä näkyvissä joltisenkin ajan. Siltä va-
ralta, että ne maan luonnon vuoksi jossain kohdassa saattaisivat
mennä umpeen, päätimme sellaisiin paikkoihin asettaa kivirasteja.
Kahdeksan kuormaa ruokavaroja jätettiin samoin, ja ne piti tar-
peen mukaan tasan jaettaman yhdelletoista kameelille. Ei ollut
oikein sopivaa jakaa karavaaniamme kahtia juuri tällä hetkelb,
jolloin lähestyimme asutuita, ehkäpä vihamielisiä maita, mutta
se oli välttämätöntä, ja jälkijoukkokin oli sentään hyvästi aseilla
varustettu.
Tuntui sangen omituiselta, kun aamulla heinäkuun IO p:nä
heitin hyvästit miehilleni. Oli satanut rakeita, vettä ja lunta
melkein herkeämättä kaksi päivää, kuormat tulivat siitä raskaam-
miksi, teltit ja elukat olivat likomärkiä ja haisivat ilkeälle, maa
oli liejuista ja likaista. Leiri oli toivottoman kurjan näköinen
siellä täällä mäkien välissä makaavine kameeleineen, jotka eivät
viitsineet edes maistaa sitä kehnoa ruohoa, mitä olisi ollut saata-
vissa. Mutta Tjernoff miehineen oli hyvällä päällä ja vakuutti,
että he kyllä tulisivat toimeen. Tapaisimmeko koskaan enää?
Se oli ainakin hyvin epävarmaa, sillä tullessaan pääkortteeriin,
joka piti asetettaman hyville laidunmaille, ei jälkijoukko enää
tapaisi minua eikä kahta muuta Lassaan lähtijiiä, ja siinä oli juuri
kysymys, että palaisimmeko me kolme koskaan siltä seikkailu-
retkeltä takaisin.
Hyvästit heitettyämme lähdimme liikkeelle rankassa sateessa,
ja pian jäi märkä leiri nuotiosavuineen näkyvistämme vuori-
selänteen taa. Minä ratsastin Laman kanssa edellä. Olimme
läpimärkiä, ennenkuin aurinko taas pilkisti niikyviin, ja tuskin
olimme hiukkasen kuivahtaneet, kun saimme uuden ryöpyn
taas. 2 3 kilometrin päässä tapasimme sopivan leiripaikan ja
jäimme siihen odottamaan karavaania. Sillä aikaa oli taivas
tarkkana ja liotti meidät vielä kerran. Minä käärin ympärilleni
kameelinkarvaisen loimen, joka aina oli pallossa satulani takana,
mutta Lama antoi sataa minkä satoi, ’istui tyynessä rauhassa ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
