Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXIII. Lähtö Lassaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
288 LÄHTÖ LASSAAN.
Kun aamurusko punasi tuntemattomia kunnaita idässä, is-
tui Ördek nuotion hiilustalla ja itki. Hän rukoili ja pyysi päästä
mukaamme, eikä olisi yksinään lähtenyt paluumatkalle tämän
kavalan seudun halki, jossa rosvoja ja pahantekijöitä nousi kuin
varjoja maasta. Mutta kun minä olin horjahtamaton, pyysi hän
saada edes revolverin mukaansa. ·Ei h:in saanut sitäkään, sillä
nyt tarvitsimme kaikki aseet itse.
Silmäni kirvelivät auringon valossa valvotun yön jälkeen.
Pienelle paperilapulle kirjotin muutamia rivejä Sirkinille, ja käs-
kin hänen pitämään huolta, .että leiriä vartioitaisiin mitä tarkim-
masti. Lisäksi määräsin, että Tjerdonin, Li Lojen ja parin
muun miehen olisi yksi viikko ajettava varkaita takaa. Ördek
pisti kirjeen poveensa ja oli kuin kuolemaan tuomittu, joka jo
näkee mestauslavan edessään. Tuskin olimme nousseet satulaan,
kun hän jo juosta pyyhkäsi jokirantaa ylöspäin ja katosi näky-
vistämme. Mies parka oli niin säikähtynyt, että luuli ryöväreitä
satavan pilvistä koko päivän.
Hän ei tohtinut ollenkaan kulkea aukeita paikkoja eikä
seurata entisiä jälkiämme, vaan hiiviskeli vuorien repeämiä ja
purojen uomia niinkuin metsäkissa, ja odotti vaan yötä ja pi-
meaa. Mutta sitten pelkäsi hän sitä yhtä paljon ja näki jokai-
sessa pimentopaikassa vihollisen. Pari kulaania oli ollut säikäyt-
tää hänet mielipuoleksi ja toisessa kohdassa oli hän ryöminyt
vuoren onkaloon kuin piikkisika. Tuli vieb rankkasade ja se
lisäsi kohinallaan yhä h:inen pelkoaan. Vihdoin saapui hän
leirilaaksomme suulle, jossa virran pauhu voitti kaikki muut
äänet, ja siinä oli h:in yhtenään kuulevinaan askelten kapsetta
takanaan. Hän lankeili, nousi ylös ja juoksi taas yli mäkien
kuin hullu, kahlasi kaulaansa myöten joessa ja pyrki eteenpäin
tavalla jos toisellakin, pakoon kuviteltuja pahantekijöitä. Kuinka
hän pilkkqpimeässä oli löytänyt perille, sitii hän ei sittemmin
muistanut itsekään, mutta vähällä piti, etteivät leiristä käsin am-
puneet häntä, kun vartija oli nostanut melun. Leiriin tullessaan
oli hän ollut miltei menehtynyt, ei saanut sanaa suustaan vaan
painui kasaan niinkuin ryysy. Toiset olivat kauhistuksissaan, r
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
