Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXV. Tiibetiläisten vankina
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TIIBETILÄISTEN VANKINA .
Sitten tahtoivat he nähdä aseitamme ja ne me näytimme-
kin heille vikkelillä tempuilla, niinkuin silmänkääntäjät, Schag-
dur venäläisen makasiinikiväärinsii, minä ruotsalaisen revolverini.
Tuskin olim me asettaneet aseemme sivulle, kun he pudistivat
päiltään ja katsoivat parhaaksi poistu::i hevostensa luo, eivätkä
nousseet satulaan, ennenkun ar velivat olevans:1 ulkopu_
olella am-
pumamatkaa.
Puolen tunnin kuluttua tuli taas luoksemme neljä uutta
vierasta, kolme likaista paimenta, miekka ja pitkät piiput vyön
välissä, sekä vanha, pitkäkasvuinen lama, jonka tukka oli keritty
lyhyeksi ja joka oli puettu punaiseen viittaan ja keltaiseen lak-
kiin. Ainoa, . mitä tämä kunnian ukko halusi tietää, oli pääka-
ravaanimme suuruus, ja ~en tiedon annoimme hänelle. Molem-
min puolin otettiin varteen tavalliset kohteliaisuustemput, eikä
siinä säästetty vakuutuksia ystävyydestä eikä kunnioituksesta.
Ukko ylisti suurta papillista arvoaan, ja se vaikutti niin voimak-
kaasti meidän hyvään Schereb Lamaamme, eWi hän nousi sei-
saalleen, painoi kämmeniensä selkäpuolet yhteen ja kosketti
ukon otsaa omallaan.
Vihdoin lausui vanha lama hiimm:istyttävällä varmuudelb:
»Teidiin täytyy viipyä tässä kolme, korkeintaan viisi päivää.
Tänä aamuna lähetimme viestejä Nukktjuun kysymään maaher-
ralta, saatteko te jatkaa matkaanne tai ette. Vastaus saapuu joko
kirjeessä, tai tuiee maaherra, Kamba Bombo, itse tänne, mutta
joka tapauksessa olette te niin kauvan meidän vankinamme. »
Nyt luulimme, että saisimme olla rauhassa, mutta jo parin
minuutin kuluttua sattui jotain, joka täytti meidät levottomuu-
della. Kaikilta suunnilta alkoi telttimme ympäristölle lähestyä
pieniä ratsumiesparvia, jotka olivat asestettuina hampaihin saakka
keihäillä, miekoilla ja pitkillä haarukkapyssyillä. Toisilla oli pääs-
sään korkeat, valkeat huopahatut, toisilla taas matalat, mustat
päähineet, ja kaikilla oli mustat tai punaiset kauhtanat. Näkö-
jään olivat nämä sotilaat kuin pahimpia maantierosvoja, jotka
nyt oli pantu sotajalalle pelastamaan Tiibetiä vi~ollisten maahan-
karkauksesta. Niitä nousi kuin sieniä maasta ja pian saatoimme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
