Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXVII. Me tunkeudumme uudestaan etelään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ME TUNKEUDUMME UUDESTAAN ETELÄÄN. 333
vastasin aivan täsmälleen samoilla tempuilla, oli Schagdur me-
nehtyä naurusta.
Satju-sangpo oli nyt laskeutunut niin paljon, että siitä pää-
simme ilman pienintäkään onnettomuutta yli, varsinkin kun
tiibetiläiset hyvin tunsivat kaalamopaikat. Elokuun 1 5 p:nä saa-
vuimme juuri samaan kohtaan, jossa menomatkallamme olimme
tavanneet Sampo Singin, ja siinä heitettiin hyvästit saattajil-
lemme, joista eroaminen tuntui suorastaan ikävältä.
Ne viisi päivänrnatkaa, jotka vielä erottivat meidät pää-
kortteeristamme, olivat raskaat ja synkät, ja varsinkin yöt olivat
vaikeimmat, sillä nyt ei ollut enää tiibetiläisiä vartioimassa rat-
sujamme. Jo ensimmäisenä iltana ’saimme esimakua siitä, mitä
oli tulossa. Kaakon puolelta kohosi yli vuorien pahaa ennus-
tavia pilviä, punakeltaisia, niinkuin hiekkamyrskyn edellä aavi-
kolla, ja kohta saimmekin jo ärjyvän tuulen mukana niskaamme
raekuuron. Koko yön sataa rojotti sitten herkeämättä, tehden
muutenkin pimeän yön vielä paria tuntia pitemmäksi. Eikä
pilkistänyt näkyviin kuukaan, ainoa ystävämme näissä autioissa
seuduissa. Minulla .piti oleman keskimmäinen vartiovuoro ja
kello r r menin katsomaan, kuinka oli Schagdurin laita. Hän
istui ratsujemme keskellä likomärkänä ja käski minun kuuntele-
maan, sillä hänen mielesUän liikkui siellä joku ihminen. l\1inä
menin siihen suuntaan, johon hän viittasi, vaan en löytänyt
sieltä muuta kuin meidän rehellisen, nelijalkaisen Malenkin, jota
Schagdur oli luullut kaksijalkaiseksi. Ainoastaan äänellä on
jotain merkitystä sellaisessa yössä, silmistä ei ole mitään apua,
koska ei voi nähdii omaa kättänsä, vaikka pitää sitä nenänsä
edessit. Hauskemmaksi ei suinkaan tullut ·olomme, kun ystä-
vämme Lama entisen tapansa mukaan alkoi taas unissaan meh-
kata teltissä ja huusi Sirkiniä apuun, niinkuin olisi ollut jossain
hädäss’.L .
Minii valitsin nyt toisen tien kuin tullessamme, nähdäkseni
seutuja laajemmalti. Mutta siitä oli seurauksena, että jouduimme
sotkuiseen vuoristoon, jossa maaperä oli p~tollisen lietteistä.
Eräässäkin kohdassa meni meiltä useita tunteja, ennenkuin pää-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
