Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXVII. Me tunkeudumme uudestaan etelään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
336 ME TUNKEUDUMME UUDESTAAN ETELÄÄN.
Lassaan enää vaan muisto, ohirnennyt syrjätapaus matkani suu-
ressa jµoksussa.
Jo seuraavana päiviinii siirryimme takaisin siihen k::,htaan,
josta olimme l:ihteneet suurelle retkellemme. Siellä tiällä lojui
hevosten raatoja, jotka poissa ollessamme olivat kuolleet, mutt;J.
kameelit sitävastoin olivat virkistyneet melkolailla. Pahimmin
oli Muhammed Toktan laita, ioka yhä valitti sydänkipua ja sai
määräyksen pysyä aivan alallaan.
Ordekin palattua olivat kaikki pelänneet pahinta, mutta
nyt oli taas mieliala verraton, ja viimeisenä levähdyspäiviinämme-
pidimme rankkasateessa aikamoiset soittajaiset, jotka herättivät
suurta riemastusta. Kasakat kiskoivat hanui-ia, yksi puhalsi
tiibetiläistä huilua, yksi kilkutteli pier.tä temppelikelloa, yksi
löi kahta vaskikattilaa vastakkain; soittolaatikko oli täydessä
käynnissä ja neljä miestä lauloi ter·;eitten keuhkojen kaikella
voimalla.
Elokuun 25 p:nä jätimme lopullisesti pääleirimme ja suun-
tasimme matkamme kohti Ladakia. Emme kuitenkaan lähteneet
heti länteen päin, vaan päätimme ensin kulkea vielä jonkun
matkan etelään. Ne kolme bsakoista, jotka eivät vielä olleet
nähneet ainoaakaan tiibetiliiistä, olivat suurimmalla jän:,ityksellä
kuunnelleet Sahagdurin ja Laman juttuja seikkailuistamme, ja
kun minä kunniasanallani vakuutin heille, että muutaman päi-
vän kuluttua kyllä nähtäisiin heitä jo kokonainen sotajoukko,
nousi heidän jännityksensä yhä suuremmaksi.
Surullisesti alkoi kuitenkin tämä pitkä retkemme halki
Tiibetin sisäosien, sillä heti ensi päivänä kaatui hevosis~amme
kolme·, vaikka ne olivat saaneet levätä kokonaisen kuukauden.
Ja mitä maanlaatuun tuli, oli tämä ensimmäinen päivänmat-
kamme .pahimpia mitä muistan. Yöllä oli satanut lunta ja aa-
mulla satoi vettä. Koko maa oli niin lian ja liejun vallassa,
ettei siinä löytänyt kuivaa kohtaa mistään. Kaikkien täytyi as- \___
tua jalan ja olla varuillaan, ettei menettäisi saappaitaan. Jollei
meitä olisi ollut niin mieslukuinen joukko, olisi monta kameelia
tarttunut auttamattomasti upottavaan maahan. Mutta nyt nos-
r
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
