Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXVII. Me tunkeudumme uudestaan etelään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ME TUNKEUDUMME UUDESTAAN ETELÄÄN. 337
tettiin niiltä pahimmissa tapauksissa kuormat kovemmalle koh-
dalle, luotiin lieju vajonneen ympäriltä lapioilla pois, väännet-
tiin elukka kyljelleen ja hinattiin jaloista köysillä vetäen kui-
vemmalle. Ja kaiken aikaa sataa niin että mäet mäikkyy.
Kun heräsin aamulla 28 p:nä, tultiin minulle sanomaan,
etti Kalpet Kerijasta oli kadoksissa. Hän oli edellisenä päivänä
jäänyt jälelle toisista, mutta kaikki otaksuivat, että hän yöllä
olisi tullut leiriin ja pannut toisten huomaamatta maata. Nyt
hän oli kuitenkin poissa ja minä lähetin heti kaksi miestä rat-
sain etsimään häntä. Parin tunnin kuluttua palasivatkin he,
mukanaan Kalpet, joka oli sairastunut ja tarvitsi huolellista
hoitoa.
Leiripaikkojamme täytyy nyt tarkasti vartioida ja kasakat
valvovat öisin vuoronsa mukaan elukkain luona; minä kuulen
maatessani etäiiltä hei<län laulunsa ja käsipelin säestävän soiton.
Leirimme n:o LXVIII oli 5,068 metrin korkeudessa, vaan
vie’.ä ei huomattu ylätasangon yhtään laskevan; öillä oli useita
asteita pakkasta ja päivin näytti lämpömittari korkeintaan + ro0 ;
syksy teki jo tuloaan, mutta siitä purevasta talvesta, joka meitä
odotti, ei meillä vielä ollut aavistustakaan. Entisiä leiripaikkoja
alettiin nyt tavata yhä useammin, mutta siltä löytyi paikkakun-
nalla metsänriistaa varsin runsaasti. Viimemainitun leirimme
lähettyeltä vilisti meidän tullessamme karkuun 50 kulaania, ja
jakeja, vuorilampaita ja jäniksiä näimme parvittain. Kaksi »kökk-
mek»-pukkia sekä pieni sievä »jure »-anttilooppi ammuttiin. Ka-
sakat pystyttivät ne illalla puukalikoitten nojaan luonnolliseen
asentoon seisom;,_an ja aamulla olivat ne jäätyneet niin koviksi
kuin voimisteluhevoset, joka tapahtui sitä varten, että minä sai-
sin ne valokuvata. Sudet ulvoivat öillä kamalasti vuoristossa
ja kotkia nähtiin myös varsin lukuisasti. Niitä oli erään pienen
järven rannassa kokonainen yhteiskunta; koirat alkoivat hätyyt-
tää niitten poikia, jotka eivät vielä olleet lentokykyisiä, mutta
ne nousivat sellaiseen vastarintaan, että hätyyttäjäin täytyi häntä
koipien välissä peräytyä.
Hedin, Seikkailuja Tiibetissä. - 22
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
