Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXXI. Retki Himalajan yli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
RETKI HIMALAJAN YLI.
gas sekä lady Curzon pyysivät minua luokseen Calcuttaan vie-
railemaan.
Jouluillan v1et111 ystävällisten lähetyssaarnaajain seurassa
Lehissä. Vaikka en ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä herra
Ribbach ladakinkielellä puhui sanankuulijoilleen, niin tuskin olen
koskaan sentään ollut läsnä juhlallisemmassa jumalanpalveluk-
sessa. Silmiäni hivelivät joulukuusen kodikkaasti tuikkivat kynt-
tilät ja urkujen pehmeä soitto tuuditti minut ihmeelliseen rau-
haan - mikä maailma kangastikaan muistojeni kätköstä eteeni
suruineen, vaivoineen, voittoineen; kuinka suuresti sainkaan olla
kiitollinen sillä juhlallisella hetkellä 1
Joulupäivänä kuului Lehin kaduilla ihmeellinen kellojen
kaiku, mutta se ei tullut kristityn temppelin .tornista juhlan
kunniaksi, se oli niitten kellojen tuttu ääni, jotka lähes kahdek-
san kuukautta olivat säestäneet raskaita askeleitamme loppumat-
tomain lumikenttäin halki. Ylevinä kuin edmaan valtijaat as-
tuskelivat viimeiset yhdeksän kameeliamme tuon pienen kaupun-
gin katuja ja katselivat kummeksien ympärillään .vilisevään ihmis-
joukkoon. Kaihon ja ilon tunteella katselin minä niitä, kun ne
tuotiin pihaamme ja kuljetettiin täysinäisten seimien ääreen. Sil-
loin vaikeni kellojen helinä ja kaikki oli hiljaista, ja minä tun-
sin samallaisen helpoituksen, kuin hautajaisten jälkeen, kun
hauta on luotu umpeen ja kellojen soitto lakannut. Siinä lop-
pui vihdoin vaivaloinen retkemme, siinä saivat kai:neelit vihdoin
levätä - ja syödä koko talven mehuk.asta rehuaan.
Mutta itselläni ei ollut aikaa levätä kuin muutama päivä.
Tarujen ylistämä, auringon lämmössä kylpevä Intia veti minua
vastustamattomalla voimalla puoleensa. Tahdoin nyt taas elää
jotain sellaista, josta muisto painuisi lähtemättömästi mieleeni,
jotain suurta, hurmaavaa ja kaunista; tahdoin kokea huimaavia
vastakohtia, suurimpia mitä maailmassa voi ajatella. Ainoastaan
silmänräpäyksen olin epäröivällä kannalla: oliko minulla oikeutta
tärvätä kolme kuukautta elämästäni, ilman että siitä olisi hyötyä
kenellekään muulle kuin itselleni? Eikö olisi parempi käyttää
sekin aika uusiin tutkimuksiin Tiibetissä, tai lähteä kotiin Kara’
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
