Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - XXXII. Ratasmatka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
RATAS:\1ATKA. 399
leen tiloillemmekaan, kun ajaja, kaunismuotoinen kaschmirilai-
nen valkeassa turpaanissa, viheltää kimakasti, hevoset ponnahta-
vat liikkeelle kuin teräsjouset, ja huimaa vauhtia aletaan mennä
eteenpäin pitkin leveätä, tasaista ja oivallista maantietä. Yön vii-
meiset varjot ovat hävinneet lännen puolelta ja poppelit, jotka
kahden puolen tietä muodostavat penikulman mittaisen, mahta-
van lehtokujan, ovat jo täydessä valaistuksessa, mutta vielä ei ole
päivä alkanut, vielä olemme yksinämme herroja maantiellä ja
juoksijamme painavat eteenpäin rajulla nopeudella.
Jo puolen tunnin kuluttua muutetaan niitä; väliaisan ne-
nässä on lyhyt, vahva poikkipuu, jonka päät ovat hihnoilla kiin-
nitetyt hevosten satuloihin, ja toinen samallainen, hienompi puu,
pidättää niitä suitsista aina saman välimatkan päässä toisistaan.
Koko laitos on erittäin yksinkertainen, parissa minuutissa ovat
hevoset muutetut ja matka joutuu erinomaisesti.
Baramullan luona supistuu Kaschmirin laaja laakso syväksi
ja kapeaksi rotkoksi, jonka kautta Jelum-joki etsii tietään vuoris-
ton läpi, ja joka kauneudessaan etsii vertaistaan maan päällä.
Tätä rotkoa pitkin me kuljimme koko seuraavan päivän. Virta,
joka koskisena ja kuohuvana rientää eteenpäin, oli kaiken aikaa
oikealla puolellamme, ja tiemme, ollen paikotellen oikea mes-
tariteos maantierakennusten alalla, kierteli korkealla vuoriseinien
kylkiä. Toisinaan on vihertävälle kuultava, valkeavaahtoinen
vesi 50, toisinaan 100 metriä alempana meitä, mutta sen kohi-
naa ei kuulu rattaitten räminän vuoksi. Sivuilta yhtyvien rotko-
jen risteyspaikoissa muuttuvat maisemat ihmeellisellä tavalla sil-
mänräpäyksessä; olemme esim. ajaneet jonkun matkaa suoraan
eteenpäin, mahtava virta allamme syvyydessä; tulemme jyrkkään
alamäkeen; tien ulkoreunalla on parin jalan korkuinen kiviaita;
ajajamme laskee hurjan huolettomasti eteenpäin, mitä suinki~
kavioista lähtee, vaikka tie näyttäi parin sadan askeleen päässä
kokonaan loppuvan huimaavan jyrkänteen reunaan. Ei, se kään-
tyykin siinä vaan sivulaaksoon, mutta tekee sellaisen äkkimut-
kan, että onnettomuus näyttää välttämättömältä. Jos me emme
käänteessä hiljennä vauhtia, täytyy »tongan» auttamatta kaatua
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
