Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
27
vaunun läpi, sanoen jotakin, jota hän ei käsittänyt.
Pappa hymyili ystävällisesti unessa ja sanoi umpi-
mähkään: eh bieng! Sitten nukkui hän oikein
sikeästi, sillä samassa hiljeni kaikki hänen ympä-
rillään ja kävi niin rauhalliseksi ja suloiseksi.
Niin kului joku tunti, ennenkuin hän- aivan
sattumalta heräsi. Ihmetellen minkätähden aurinko
ei ollut noussut, hoiperteli hän muutamia askeleita
eteenpäin pimeässä, ja muisti samassa, että rauta-
tievaunuissahan hän olikin. Hän sai oven auki,
ulkona oli yhtä pimeä. Missä ihmeessä hän oli-
kaan? Ja juna oli seisahtunut! Hän ei käsittänyt
mitään. Vihdoin raapasi hän tulta tulitikulla,
valaisi sillä ympäristöä ja huomasi kauhistuksek-
seen, että hän useiden vaunujen ja koneiden kanssa
oli sulettu erääseen pimeään liiteriin. Paikalla
juolahti hänen mieleensä hänen turvaton perheensä.
Se oli hänen ensimmäinen ajatuksensa. Toinen
oli, että mitenkä hän pääsisi tästä vankilasta. Hän
koputteli, polki maata, huusi. Hän huusi niin
kovaa, ettei ollut niin huutanut kuin poikana
ollessaan. Vihdoin näkyi joku kuulleen häntä.
Avain pistettiin lukkoon, ovi aukeni ja ulos hyök-
käsi Saviniemen patruuna, puolikuolleeksi säikäh-
tyneenä, raamuja käsissä ja kaulahuivirusetti nis-
kassa. Hän selitti niin hyvin kuin vaan saattoi
onnetonta tilaansa ja täytyi kärsiä se, että työ-
miehet makeasti nauroivat hänelle. Enemmän
liikkeistä kuin sanoista ymmärsi hän nyt, että ne
vaunut, joissa hän oli istunut, olivat tulleet irroi-
tetuiksi muista sekä että juna oli vienyt hänen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
