Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
108
Mahdotonta! huusivat muut tilhiläiset
tätiä ympäröiden.
—■ Ettäkö minä olen »Saara-täti»? On se
aivan totta.
Mutta emmehän me . .
.
Niin tekö olleet minua kaatamaisillaan ?
Ei, ette juuri te, mutta muut lapset ovat niin
tehneet. Luulenpa että useampi teistäkin joku
kerta on tehnyt itsensä syypääksi samanlaiseen
käytökseen, jospa ei juuri tänään eikä eilen.
Tilhiläiset olisivat hyvin mielellään sanoneet
vastaan, mutta Dika täti jatkoi: löytyy yksi
sana, josta, näette, kaikki ihmiset ja varsinkin
lapset paljon pitävät. Se sana on vapaus. Mutta
asian laita on semmoinen, että vapaus kyllä on
kallis ja hyvä, se on yksi Jumalan paraimmista
lahjoista ihmisille, mutta jos ei vapautta ohjaa
rakkaus, on se kuin kesyttämätön varsa ilman
ohjia, tai niinkuin tuli, joka polttaa, vaan ei läm-
mitä.
Kun lapset nurisevat niistä muistutuksista,
joita vanhemmat ja muut täysikasvaneet antavat
heille, tarkoittavat he tietysti: voi, jospa nuo
nyt antaisivat meidän olla rauhassa! Tai toisin:
aivan vapaina. Ilman muistutuksia, moitteita ja
kehoituksia. Kuinka hauskaa se olisi! Fritz Ama-
tuksen koululaukku saisi seurustella kalossien
kanssa, tai asuskella keittiön pöydällä pestävien
astioiden välissä niinä tuntina, jolloin sen herra
ja omistaja ei olisi koulussa. Kamillan kolo ha-
meessa saisi kasvaa ja kehittyä esteettömästi,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
