Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
126
Kassen vaatteiden avulla ja hiivimme talliin. Polle
oli poissa, mutta Piiju seisoi siellä sekä Into, se
suloinen korskuva varsa-hevonen, jolla ei kukaan
uskaltanut ratsastaa. Minä otan Innon, huu-
sin minä paikalla, eikä Effissä ollut kieltäjää.
Hän kiipesi Piijun selkään ja minä talutin Intoa
tallista päästäkseni aitan portailta sen selkään.
Into oli hyvällä tuulella ja pysyi hiljaa . . .
Hän tunsi kai hajun minun saappaistani
ja pelkäsi, arveli Masse.
Minulla oli näet sokuripala, jolla houkut-
telin häntä. Ja me ratsastimme hiljaa portista
ulos mantietä myöten. Ihmiset, jotka tulivat meitä
vastaan, luulivat meitä »patruunan pojiksi».
Mutta sittenpä sattui meitä vastaan iso ma-
janmuutto-kuorma, joka näytti oikein kummalli-
selta, kun tuolin jalat pistivät siitä ulos ja kaapit
liikkuivat sinne tänne. En tiedä mitä Into ajat-
teli, mutta se nousi pystyyn eikä tahtonut mennä
eteenpäin. Minä varomattomasti lätkäytin sitä
ruoskalla ja olisittepa nähneet sitä silloin! Se
nousi pystyyn yhä hurjemmasti, pudisti päätään ja
heittäysi sitten nelistämään niin rajusti, että Effi
jäi kauas, kauas. Minä sitä taputtelemaan ja
rauhoittamaan, mutta ei siitä mitään apua. Pitelin
kiinni niin hyvin kuin taisin, mutta tunsin jo käsi-
varsieni raukenevan ja etten kauan enää jaksaisi
estää itseäni putoamasta. Silloin tuli vastaan aita
ja portti. Minä säpsähdin. Kuinkahan käynee,
ennätin ajatella ja samassa vastasi Into kysy-
mykseen heittäytymällä ykskaks yli aidan, niin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
