Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
174
muisesti pitää. Ja sen minä luen teille, se on
niin kaunis. Hän on kyllä minullekin runoja
kirjoitellut, vaikk’en koskaan ole niitä näyttänyt.
Ne on varmaan ne, joita sinä kannat
tuossa mitaljongissasi, jota et koskaan pane pois,
arveli Kasse.
Ei, siinä on vaan kiehkura hänen otsa-
tukastaan, vastasi Kamilla.
Mutta kuule nyt! Kukaan teistä ei voisi
niin kaunista kirjoittaa.
»Niinkuin muinoin tähti loisti
Yli Betlehemin koitti,
Kirkas taivaan silmänen,
Niin sä olet sydämmellein.
Hymysuusi armainen
Tuhansine päärlyineen,
Onpi niinkuin tähtönen
Iltasella keväimen."
Ohoh, keskeytti Masse, onko hä-
nellä tuhat hammasta ? Muilla kuolevaisilla on
vaan kolmekymmentäkaksi.
Ole hiljaa, kun et kuitenkaan ymmärrä.
Sehän on vertaus vaan, vastusteli Kamilla,
joka ei kuitenkaan pahastunut Massen ymmärtä-
mättömyydestä.
Niin, mutta minäpä en ole koskaan nähnyt
tähtiä kesäiltoina, huomautti Effi, joka hiukan
ylenkatsoi runoja.
Onhan se voinut olla elokuussa, arveli
Kamilla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
