Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
189
Keikari esitti asiansa:
—■ Olen lukenut erään
ilmoituksen kukkarosta . . .
Ylioppilas virkkoi ujosti: Minäkin olen
lukenut eräästä kukkarosta ja se on minun.
Dea täti raukka tunsi kurkkunsa kuivuvan.
Oliko siinä rahaa?
115 markkaa 97 penniä, vastasivat
molemmat herrat yhtfaikaa.
Xo, tämäpä vasta jotain! Tuo kauppaneuvos
oli varmaankin veijari. Hänen täytyi mennä Di-
kalta neuvoja kysymään. Vaan ennenkuin ennät-
tikään lähteä, astui sisälle nuori kaunotar, päällys-
nutussa nahkareunus, silmillä sininen huntu, ja
kyseli kainosti kukkaroa kuudella osastolla, sisältö
115 markkaa 97 penniä.
Nyt oli Dea tädin mitta täynnä. Hän ei vas-
tannut mitään neidin kysymykseen, hän hyökkäsi
sisään Dikan luo, eikä nähnyt kuinka herrat ete-
hisessä sulkivat kaunottaren veljelliseen syliinsä ja
kuinka Effi sieppasi keikarilta toisen komean
viiksen.
Dika, Dika, huusi Dea täti punaisena
ja miltei itkien. En voi tätä enää kestää. Mei-
dän täytyy lähettää poliisia hakemaan.
Mikä nyt hätänä, Dea kulta, kysyi
Dika täti viattomasti. Onko Mobella saanut
hammastaudin ?
Ei, mntta etehinen on täynnä ihmisiä, jotka
tahtovat tuota kukkaroa ja minä jo annoin sen
eräälle. Voi, Dika, meidän täytyy heti lähettää
poliisikamarille sana.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
