Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
202
vastasi Kamilla. Minä luulen, että hän on
pahoillaan jostakin.
Voi, ehkä hän on kipeä,
—■ huudahti Dea
täti säälien.
Dika täti nousi. Minäpä katson, sanoi
hän ja meni kamariin Spirean luo.
Hän tapasi tämän pöydän ääressä istumassa,
pää käsien nojassa. Kaasulyhty kadulla valaisi
huonetta himmeästi.
Mikä sinun on lapseni! Oletko kipeä?
Dika tädin käsi hyväili hänen tukkaansa.
—En ollenkaan, rakas täti. Hiukan vaan
säikähtynyt ja alakuloinen.
Säikähtynyt? Mistä? Etkö voi sitä mi-
nulle sanoa?
Kyllä, mutta en ole tahtonut sitä muille
kertoa. Minua on ajettu takaa . .
.
Dika tädin huulet puristuivat ja saattoipa
melkein nähdä hänen silmänsä säihkyvän.
. . .
eräs tuntematon nainen se oli. Hän seisoi
tänä aamuna porttikäytävässä, kun minä menin
kouluun ja sieltä tullessani tapasin hänet taas.
Nyt kun hetkeä sitten tulin kotiin hämärässä, oli
hän taas tielläni ja hänen synkkä, tutkiva kat-
seensa säikähdytti minua. Mitä hän saattaa mi-
nulta tahtoa?
Ehkä sinä erehdyt, vastasi Dika täti
rauhoittuneena. Ehkä se on vaan sattumalta,
kun olet häntä niin usein kohdannut.
Mahdollista. Vaan enpä pidä siitä, että
hän minua niin katselee.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
