Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
204
pallo ventovierasten ihmisten jaloissa, juoksi kaik-
kien koirien perään ja kaiveli kuoppia käytäviin
pienellä lapiollaan.
Päivä oli ollut lämmin ja kirkas; aikaisin
laskeutuva aurinko oli jättänyt jälkeensäruusuisen
valon, jota vasten kuvastuivat niinipuiden ja vaah-
teroiden paljaat oksat. Se maalasi vanhan puu-
temppelin ikkunoita, joista taas kaasuvalo loisti
ja urkujen ääni tunkeutui aina väliin ulos, kun
ovissa kulki kansaa.
Spirea hengitti pitkään ja nautinnolla raitista
syysilmaa. Hänellä oli ollut paljon työtä tällä
viikolla ja hän oli istunut paljon huoneessa. Hän
hymyili Hanhi le, joka kokoili kahisevia lehtiä pie-
nellä lapiollaan ja kantoi niitä yksitellen hänen
istuimensa alle.
Lapion oli Fritz Amatus hänelle vuollut.
Harmaan villalakin oli Svante tehnyt; lämpimän
palttoon oli hän itse Dika tädin avulla ommellut •
sukat olivat Effin tekemät ja esiliina Kamillan.
Niin, melkein kaikki, mitä pienokaisen päällä oli,
olivat hänen rakkaitten tilhiläistensä antamat. Spi-
rean katse lepäsi hellänä heidän löytämässään pikku
aarteessa.
Sillä välin katseli hän hajamielisesti edes
takaisin kulkevia ihmisiä. Muutamilla oli yhä kiire,
eivät saaneet edes lepopäivänä rauhaa. Toiset
kulkivat verkalleen ohitse, nauttien niinkuin hän
illan kauneutta. Alkoipa jokirkosta tulla ihmisiä
yksitellen virsikirjat kädessä. Spirean piti täällä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
