Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
218
vitsi ompelukoria äidilleen ja tahtoi kysyä neuvoa
Spirealta. Tämä menikin mielellään. Fritz oli
melkein kuin oma veli hänelle, niin tuttu ja luot-
tamusta täynnä.
He menivät puodista puotiin, kauniina rait-
tiina talvi-iltapäivänä. Tähdet kimaltelivat ja lu-
pailivat pakkasta, puotien ikkunat houkuttelivat
tuhansilla koreilla kaluilla.
Esplanaadikadulla seisahtui Spirea äkkiä, tart-
tui kiivaasti Fritz’in käsivarteen ja kuiskasi:
näetkö ...
tuo vaimo tuossa ikkunan 1u0na,... se
on hän, joka .. .
Tuska esti häntä hengittämästä ja hän sai
tuskin sanat suustaan. Puoti-ikkunoista tulevassa
valossa näki Fritz, että hän oli aivan kalpea ja
koko ruumis värisi.
Nyt me emme enää laske häntä teille tie-
tämättömille, kuiskasi Spirea jälleen ja koetti
voittaa liikutustaan. Minua hän ei saa nähdä,
se pilaisi koko asian . . .
mutta sinun täytyy seu-
rata häntä kaukaa, panna mieleesi paikka, minne
hän jää sekä tulla meille sanomaan, niin pian kuin
mahdollista. Voi, Fritz, Fritz, nyt meidän täytyy
päästä jälille . . .
hiljaa . .
.
hän alkaa kulkea!
Mene sinä jälessä, mutta varovaisesti, ettei hän
huomaa. Minä menen kotiin edeltäpäin.
Fritz oli kovin mielissään ja piti tehtäväänsä
suurena kunniana. Vaikea se ei myöskään ollut;
hän oli niin monta kertaa leikillä ollut vakoilijana
ja ottanut selkoa vihollisten liikkeistä. Hän veti
ylös palttoon kauluksen korvia myöten javeti alas
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
