- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
9

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

VALON KADOTESSA 19

vihdoinkin lähetti lahjansa, unohti Maisie kiittää
siitä.

Monta lupa-aikaa oli kulunut tuon jälkeeD, ja
Dick oli kasvanut pitkäksi, hinteläksi pojaksi, joka
entistä enemmän oli kiusaantunut huonoista
vaatteistaan. Rouva Jennett ei hellittänyt hetkeksikään
hellää huolenpitoaan hänestä, mutta poikakoulun
selkäsaunat — Dick sai selkäänsä noin kolme kertaa
kuukaudessa — saattoivat hänen halveksimaan rouva
Jennettin voimia.

„Ei se koske ollenkaan, kun hän lyö," selitti
Dick Maisielle, joka yllytti häntä vastarintaan," ja
paitsi sitä hän on aina ystävällisempi sinulle sen
jälkeen kun hän on minua lyönyt."

Siten Dick elää retusteli päivänsä, ruumis
hoidotta ja sielu villinä, jota koulun pienet pojat kyllä
joskus saivat kokea, sillä kun paha pää valtasi hänet,
saattoi hän lyödä heitä kavalasti ja viisaasti. Sama
paha pää pani hänet usein kiusaamaan Maisie’a, mutta
tyttönenpä ei ottanutkaan ruvetakseen onnettomaksi.

„Meillä on kyllin vaikea olla jo ennestäänkin,"
sanoi hän. „Miksi sinä siis tahdot vielä pahentaa
asiata? Koettakaamme ennemmin miettiä, mitä tehdä
ja mitä jättää tekemättä."

Tuon miettimisen tuloksena oli tämä
pistooli-juttu. Pistoolia ei uskaltanut käyttää muualla kuin
etäisimmällä, mutaisella rannikolla, kaukana kaikista
kylpyhuoneista ja laivasilloista, Fort Keelingin
ruohoisilla äyräillä. Laskuvesi virtasi melkein puolen
engl. penikulman päähän tällä rannalla ja kirjavista
mutasärkistä, joita aurinko paahtoi, nousi inhottava
mädänneitten levien haju. Oli jo myöhä iltapäivä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0019.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free